Tapausselosteet 2024

Asuinpaikan vaikutus rahapelien pelaamiseen

Rahapelipalvelut, asuinpaikka, Ahvenanmaa, Manner-Suomi, välitön syrjintä

Diaarinumero: 1425/2023

Antopäivä: 20.2.2024

Hakija katsoi tulleensa Suomen kansalaisena syrjityksi asuinpaikkansa perusteella, koska hän ei Ahvenanmaalla asuvana voinut pelata vastaajan rahapelejä Manner-Suomessa fyysisten kanavien kautta. 

Asia ei siten koske internetin kautta pelattavia rahapelejä.

Vastaaja on tulkinnut arpajaislakia niin, että sen on pakollisen tunnistautumisen laajentamisen myötä varmistuttava asiakkaiden asumisesta Manner-Suomessa. Menettely perustuu näin ollen lainsäädännön vaatimuksiin, ja siinä otetaan huomioon arpajaislain alueellinen ulottuvuus sekä Suomen kansalaisten ja muiden henkilöiden yhdenvertainen kohtelu samankaltaisissa tapauksissa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että hakijan asuinpaikka on henkilöön liittyvä syy ja että se voidaan rinnastaa yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa nimenomaisesti mainittuihin kiellettyihin syrjintäperusteisiin.

Koska hakijalla ei Ahvenanmaalla asuvana ollut ollut mahdollisuutta käyttää vastaajan fyysisiä rahapelipalveluita Manner-Suomessa, lautakunta katsoi, että hakijaa oli kohdeltu Manner-Suomessa asuvia epäsuotuisammin epäämällä häneltä pääsy vastaajan yleisesti saatavilla oleviin palveluihin. Asiassa oli näin ollen syntynyt olettama välittömästä syrjinnästä.

Lautakunnan arvion mukaan arpajaislain säännökset eivät täytä yksiselitteisyyttä, täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta koskevia vaatimuksia.

Lautakunta katsoi, että arpajaislain 14 §:n 1 momentissa asetettu tunnistautumisvaatimuksen tavoite ehkäistä ja vähentää rahapelaamisesta mahdollisesti aiheutuvia haittavaikutuksia varmistamalla pelaamiselle asetettujen rajoitusten toteutuminen voi sinänsä olla hyväksyttävä tavoite henkilöiden erilaiselle kohtelulle.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vaatimus, jonka mukaan hakijalla on oltava vakinainen asuinpaikka Manner-Suomessa käyttäessä vastaajan palveluja Manner-Suomessa, ei ollut asianmukainen eikä välttämätön arpajaisiin osallistumisesta aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemistä ja vähentämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi. Sama tavoite voidaan lautakunnan mukaan saavuttaa jollakin muulla, yhdenvertaisen kohtelun kanssa paremmin sopusoinnussa olevalla keinolla. Keinot tavoitteen saavuttamiseksi eivät näin ollen olleet oikeasuhtaisia.

Lautakunta katsoi, että tarve kunnioittaa muun valtion tai alueen lainsäädännön alueellista soveltamisalaa voi sinänsä olla hyväksyttävä syy henkilöiden erilaiselle kohtelulle.
Lautakunta katsoi kuitenkin, että nyt kysymyksessä olevassa asiassa hakija on yrittänyt käyttää rahapelipalveluja Manner-Suomessa, missä vastaajalla on yksinoikeus rahapelipalvelujen tarjoamiseen. Vastaaja ei ollut osoittanut, miten fyysisten rahapelipalvelujen tarjoaminen hakijalle muun muassa vastaajan palvelupisteissä, myymälöissä tai kioskeissa rikkoisi vaatimusta muun valtion tai alueen lainsäädännön alueellisen soveltamisalan kunnioittamisesta.

Lautakunta katsoi näin ollen, että hakijan erilainen kohtelu hänen asuinpaikkansa perusteella siltä osin kuin oli kyse fyysisten rahapelipalvelujen käyttämisestä Manner-Suomessa ei ollut asianmukaista eikä välttämätöntä edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi. Sama tavoite voidaan lautakunnan mukaan saavuttaa jollakin muulla, yhdenvertaisen kohtelun kanssa paremmin sopusoinnussa olevalla keinolla. Keinot tavoitteen saavuttamiseksi eivät näin ollen olleet oikeasuhtaisia.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut kumonnut syrjintäolettamaa ja että vastaaja oli kohdellut hakijaa yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa säädetyn syrjintäkiellon vastaisesti. Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta syrjintää sekä määräsi vastaajan ryhtymään kohtuullisessa määräajassa toimenpiteisiin yhdenvertaisuuslaissa säädettyjen velvollisuuksien täyttämiseksi.

Lautakunta suositti vastaajaa maksamaan hakijalle 1 500 euron hyvityksen.

(Äänestys 4–2)

(Ei lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 1425/2023 Asuinpaikan vaikutus rahapelien pelaamiseen (PDF) [pdf, 184.3 kt]

Alennuskampanja

Tasa-arvo, alennuskampanja, vähäistä suurempi etu, alennuskampanjan kesto, sukupuoli, välitön syrjintä

Diaarinumero: 1194/2022

Antopäivä: 8.1.2024

Yhtiö oli toteuttanut alennuskampanjoita, joissa se tarjosi tuotteistaan alennusta lähtökohtaisesti vain naisille ja joilla se ilmoitti kampanjoivansa naisten ja miesten palkkatasa-arvon puolesta. Tasa-arvovaltuutettu oli todennut antamissaan lausunnoissa kampanjat tasa-arvolain syrjintäkieltojen vastaisiksi. Lisäksi Mainonnan eettinen neuvosto oli katsonut, että yhtiö oli hyvän tavan vastaisesti asettanut naiset ja miehet eri asemaan alennuskampanjassaan.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi päätöksessään, että vastaaja oli alennuskampanjoissaan tarjonnut samoja hyödykkeitä naisille ja miehille erilaisin ehdoin ja näin menetellessään asettanut naiset ja miehet yleisesti saatavilla olevien tavaroiden tarjonnassa eri asemaan sukupuolen perusteella. Vastaajan mukaan alennuksen olivat voineet saada kaikki asiakkaat sukupuolesta riippumatta. Lautakunta katsoi, että kampanjoista ei kuitenkaan selvästi ilmennyt, että jokaisella oli ollut tosiasiallisesti mahdollisuus nauttia kampanjan etuuksista sitä erikseen pyytämättä. Lautakunta totesi, että kampanja-alennuksen kohdentaminen ”naisille tai itsensä naisiksi tunteville” oli lisäksi ollut ongelmallista sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän kiellon kannalta. Sukupuolivähemmistöön kuuluminen on yksityisyyden piiriin kuuluva asia, jota elinkeinonharjoittajalla ei ole oikeutta asiakkailtaan kysyä. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asiassa oli syntynyt olettama sukupuoleen perustuvasta välittömästä syrjinnästä.

Lautakunta piti sinänsä oikeutettuna yhtiön tavoitetta edistää naisten ja miesten palkkatasa-arvoa nostamalla esiin palkkaeroa koskeva epäkohta laajasti julkiseen keskusteluun. Lautakunta totesi, että oikeutettuunkaan tavoitteeseen ei ole sallittua pyrkiä tasa-arvolain vastaisin keinoin. Se katsoi, että yhtiön alennuskampanjoiden kestoa ei voitu ensinnäkään pitää lyhyenä, kun ne olivat kestäneet kolmesta kymmeneen päivään. Sukupuolen perusteella tarjottua etua ei voitu myöskään pitää vähäisenä, kun kyse oli voinut olla ostojen määrästä riippuen suuruudeltaan huomattavastakin edusta, sillä alennetulla hinnalla tapahtuville ostoille ei ollut asetettu ylärajaa. Lautakunta katsoi, että sinänsä oikeutettuun tavoitteeseen ei siten ollut pyritty asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin tasa-arvolain edellyttämin tavoin. Menettelyä ei myöskään voinut perustella positiivisella erityiskohtelulla.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut kumonnut asiassa syntynyttä olettamaa välittömästä syrjinnästä alennuskampanjoissaan ja kielsi vastaajaa jatkamasta alennuskampanjoissaan tai muussa markkinoinnissaan tasa-arvolaissa kiellettyä syrjivää menettelyään. Lautakunta asetti päätöksensä tehosteeksi 30 000 euron uhkasakon.

(Ei lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 1194/2022 Alennuskampanja (PDF) [pdf, 142.2 kt]

‍