Oikeustapauksia Suomesta
Tältä sivulta löytyy yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasioihin liittyviä oikeustapauksia Suomesta.
Korkeimman oikeuden ratkaisuja
KKO:2016:48
Yhdenvertaisuuslaki - Hyvitys - Kanneaika
Diaarinumero: S2013/791
Taltionumero: 1568
Antopäivä: 06.07.2016
Työntekijät vaativat yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä sillä perusteella, että työnantaja oli kohdistanut tuotannollisin ja taloudellisin perustein tehdyt irtisanomiset heihin yhdenvertaisuuslain 6 §:n syrjinnän kiellon vastaisesti. Kanne oli nostettu kahden vuoden kuluessa työsuhteiden päättymisestä. Kanne oli nostettu ajoissa. (Ään.)
YhdenvertaisuusL 6 § 1 mom (21/2004)
YhdenvertaisuusL 9 § 1 mom (21/2004)
YhdenvertaisuusL 16 § (21/2004)
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Kanne ja vastaus Pirkanmaan käräjäoikeudessa
A ja hänen myötäpuolensa vaativat kanteessaan, että käräjäoikeus vahvistaa N Oyj:n kohdistaneen tuotannollisin ja taloudellisin perustein tekemänsä irtisanomiset kantajiin yhdenvertaisuuslain 6 §:n kiellon vastaisesti heidän terveydentilansa perusteella. Lisäksi A ja hänen myötäpuolensa vaativat, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan kullekin kantajalle yhdenvertaisuuslain 9 §:n mukaista hyvitystä.
Yhtiö vaati kanteiden hylkäämistä ensisijaisesti vanhentuneina. A:n ja hänen myötäpuoltensa työsuhteet oli irtisanottu tammikuussa 2009 päättymään kuuden kuukauden kuluttua irtisanomisista eli heinäkuussa 2009. Yhdenvertaisuuslain 9 §:ssä tarkoitettua hyvitystä koskeva kanne oli lain 16 §:n mukaan nostettava kahden vuoden kuluessa lain 6 tai 8 §:n vastaisesta menettelystä. Hallituksen esityksen HE 44/2003 vp mukaan kanneaika alkaa syrjinnän kiellon rikkomishetkestä eli siitä hetkestä, jolloin henkilöä on kohdeltu epäsuotuisasti. Yhtiön mukaan kantajien väittämä syrjinnän kiellon rikkomishetki oli kantajien työsuhteiden irtisanomishetki tammikuussa 2009. Kanne oli tullut vireille heinäkuussa 2011, jolloin väitetystä syrjinnän kiellon rikkomisesta oli kulunut enemmän kuin kaksi vuotta.
A ja hänen myötäpuolensa katsoivat, että työsuhteen päättämistilanteessa kanneajan oli katsottava alkavan työsuhteen päättymisestä lukien. Työnantajan syrjivä toimi aktualisoitui vasta irtisanomisajan kuluttua ja työsuhteen päättyessä. Syrjivä toimi oli siten työsuhteen päättyminen eikä siitä ilmoittaminen irtisanomisaikaa noudattaen. Työnantajalla on velvollisuus tarjota irtisanotulle työntekijälle irtisanomisajan kuluessa vapautuvia työtehtäviä tai muuta työnantajalla olevaa työtä. Työnantajan tarjotessa irtisanomisajan kuluessa työtä syrjivä ja irtisanomisaikaa noudattaen ilmoitettu irtisanominen kumoutuu eikä varsinaista syrjivää tointa lopulta tapahdukaan. Väite syrjivin perustein toteutetusta irtisanomisesta voidaankin esittää vasta työsuhteen päätyttyä. Näin ollen kanneaikakaan ei voi alkaa irtisanomishetkestä, vaan vasta työsuhteen päättymishetkestä.
Tämä tulkinta vastasi kantajien mukaan muuta työoikeudellista lainsäädäntöä, jossa kanneaika on yleisesti 2 vuotta työsuhteen päättymisestä lukien. Tilannetta voitiin tulkita myös niin, että syrjintä kestää koko irtisanomisajan.
Käräjäoikeuden tuomio 29.10.2012
Käräjäoikeus katsoi, ettei yhtiön voitu katsoa jatkaneen väitettyä syrjintää työsuhteiden päättymisiin saakka eikä syrjivinä toimina voitu pitää työsuhteiden päättymisiä. Näin ollen syrjinnän kiellon väitetty rikkominen ei ollut yhdenvertaisuuslain 6 §:n tarkoittamalla tavalla jatkuvaa. Myöskään velvollisuus tarjota irtisanotulle työntekijälle työtä irtisanomisaikana tai se, että väite syrjivin perustein toteutetusta irtisanomisesta voitiin kantajien mukaan esittääkin vasta työsuhteen päätyttyä, eivät tee syrjinnän kiellosta jatkuvaa. Väitetty yhdenvertaisuuslain tarkoittama syrjintä oli tapahtunut silloin, kun kantajat oli irtisanottu. Näin ollen käräjäoikeus hylkäsi kannevaatimukset vanhentuneina.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Ilmari Dunder.
Turun hovioikeuden tuomio 22.8.2013
A ja hänen myötäpuolensa valittivat hovioikeuteen.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Jalava, Jouko Valtonen ja Kaarina Syysvirta. Esittelijä Taina Martti.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle ja hänen myötäpuolilleen myönnettiin valituslupa.
Valituksessa vaadittiin, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan kanteen tutkimista varten käräjäoikeuteen.
Yhtiö vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja
KHO:2017:19
Yhdenvertaisuuslaki - Syrjintä - Pankkipalvelut - Verkkopankkitunnukset - Ensitunnistaminen - Henkilöllisyyden todentaminen - Passi - Vahva sähköinen tunnistaminen - Tunnistusväline - Tunnistuspalvelu
Diaarinumero: 2350/3/15
Antopäivä: 6.2.2017
Taltio: 424
Pankki ei ollut verkkopankkitunnuksia haettaessa hyväksynyt Viron viranomaisen myöntämää passia Suomessa asuvan ja suomalaisen henkilötunnuksen omaavan Viron kansalaisen T:n henkilöllisyyden todentamiseen, vaan oli edellyttänyt mainitun Euroopan unionin jäsenvaltion passin lisäksi suomalaisen viranomaisen myöntämän tunnistusasiakirjan esittämistä. Syrjintälautakunta oli päätöksessään katsonut pankin ilman asianmukaista perustetta asettaneen T:n muita vastaavassa asemassa olevia suomalaisen henkilötunnistusasiakirjan haltijoita epäsuotuisampaan asemaan henkilöllisyyden osoittamisessa. Syrjintälautakunta oli kieltänyt pankkia sakon uhalla jatkamasta yhdenvertaisuuslain vastaiseksi katsottua menettelyä. Hallinto-oikeus oli päätöksessään katsonut, että syrjintälautakunnan päätöstä ei ollut ollut syytä muuttaa.
Sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annetun lain (tunnistuslaki) 17 §:n ja sen esitöiden mukaan tunnistuspalvelun tarjoajan on hyväksyttävä Euroopan talousalueen valtion, Sveitsin tai San Marinon viranomaisen myöntämä passi tai henkilökortti tunnistamisasiakirjaksi, jollei asiassa ole tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden vuoksi tunnistusvälineen hakijan henkilöllisyyttä ei voida luotettavasti todentaa.
Viron viranomaisen T:lle myöntämä passi oli Euroopan unionissa hyväksytty matkustusasiakirjaksi ja sen luotettavuus oli henkilöllisyyden tunnistamisessa rinnastettava Suomen viranomaisten myöntämään passiin. Puheena olevassa asiassa pankki ei ollut esittänyt sellaista konkreettista kysymyksessä olevan asian riskiarviointiin liittyvää seikkaa, jonka vuoksi pankilla olisi ollut perusteltu syy epäillä T:n virolaisen passin aitoutta, tai että T:n henkilöllisyyden tunnistamisessa olisi ollut kysymys muusta tunnistuslain 17 §:ssä ja sen esitöissä tarkoitetusta tilanteesta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, kuten syrjintälautakunta ja hallinto-oikeus, että pankki oli ilman asianmukaista perustetta asettanut T:n Euroopan unionin yhdenmukaistetut passien myöntämissäännökset huomioon ottaen epäsuotuisampaan asemaan kuin vastaavat Suomen viranomaisen myöntämien passien haltijat.
Suomen perustuslaki 6 § 2 momentti
Laki yhdenvertaisuutta koskevan lainsäädännön voimaanpanosta (1347/2014) 6 § 1 momentti
Yhdenvertaisuuslaki (21/2004) 1 §, 2 § 2 momentti 4 kohta (84/2009), 6 § 1 momentti sekä 2 momentti 1 ja 2 kohta, 11 § 2 momentti, 13 § 1 momentti 2 kohta, 15 § 1 momentti ja 17 §
Laki vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta (660/2001) 7 c § (22/2004)
Laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista (617/2009) 1 §, 2 § 1 ja 2 kohta sekä 4 - 6 kohta, 14 § 1 ja 4 momentti sekä 17 § 1 ja 4 momentti
Laki luottolaitostoiminnasta (121/2007) 134 § 1 momentti (299/2010) ja 2 momentti sekä 145 § (505/2008)
Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä (503/2008) 7 § 1 momentti 1 ja 5 kohta sekä 4 momentti
Uhkasakkolaki (1113/1990) 6 § 1 ja 3 momentti
Hovioikeuksien ratkaisuja
Helsingin hovioikeus
Tuomio
18/108226
Antamispäivä
23.02.2018
Asianumero
R 16/738
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Itä-Uudenmaan käräjäoikeus 12.02.2016 nro 106431
(liitteenä)
Asia
Siviilipalveluksesta kieltäytyminen
Valittaja
X
Vastapuoli
Kihlakunnansyyttäjä Maren Salvesén
Asian käsittely hovioikeudessa
X:lle on myönnetty jatkokäsittelylupa 21.4.2016.
Pääkäsittely on toimitettu 4.5.2017.
Presidentti on 21.8.2017 siirtänyt vahvennetun kokoonpanon ratkaistavaksi kysymyksen siitä, voiko perustuslaissa säädetty yhdenvertaisuuden vaatimus estää muun vakaumuksen kuin Jehovan todistajien vakaumuksen omaavan henkilön tuomitsemisen rangaistukseen siviilipalveluksesta kieltäytymisestä ottaen huomioon Jehovan todistajia koskeva erityislainsäädäntö ja valittajan vakaumuksesta kolmijäsenisessä kokoonpanossa tehty arvio.
Vahvennetun kokoonpanon ratkaistavaksi siirretty kysymys on ratkaistu esittelystä kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella.
Valitus
X on vaatinut ensisijaisesti, että syyte siviilipalveluksesta kieltäytymisestä hylätään ja toissijaisesti, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai että hänet tuomitaan valvontarangaistukseen.
Ei lainvoimainen
Helsingin hovioikeuden tuomio 18/108226.pdf (pdf, 1.77 Mt)
Rovaniemen hovioikeus
Tuomio 15/110477
Antamispäivä
06.03.2015
Asianumero
R 14/409
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Ylivieska-Raahen käräjäoikeus 18.03.2014 nro 112193 (liitteenä)
Asia
Syrjintä
Valittajat
Kihlakunnansyyttäjä Pasi Vainio, D
Vastapuolet
Osuuskauppa Arina, A, B, C
Vaatimukset Hovioikeudessa
Syyttäjän Valitus
Syyttäjä on vaatinut, että A, B ja C tuomitaan rangaistukseen syrjinnästä käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti. Syyttäjä on toissijaisesti vaatinut, että B tuomitaan rangaistukseen yllytyksestä syrjintään. Syyttäjä on lisäksi vaatinut, että A, B ja C velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa maksetut todistelukustannukset.
Syyttäjä on lausunut, että D:n asiassa antama kertomus oli ollut uskottava selvitys tapahtumista. A, B ja C olivat menetelleet syytteessä kuvatulla tavalla.
D:n valitus
D on vaatinut, että A, B ja C tuomitaan rangaistukseen syrjinnästä tai että B tuomitaan vaihtoehtoisen syytteen mukaisesti rangaistukseen yllytyksestä syrjintään. D on lisäksi vaatinut, että ensisijaisesti Osuuskauppa Arina ja toissijaisesti Osuuskauppa Arina, A, B ja C yhteisvastuullisesti velvoitetaan korvaamaan hänelle loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 1 500 euroa laillisine viivästyskorkoineen 7.4.2012 lukien. D on vielä vaatinut, että hänet vapautetaan tuomitusta korvausvelvollisuudesta tai että korvausvelvollisuutta joka tapauksessa alennetaan.
D on lausunut, että käräjäoikeus oli arvioinut asiassa esitetyn näytön väärin ja tehnyt siitä virheelliset johtopäätökset. Käräjäoikeudessa esitetty näyttö oli ollut riittävä syyksilukemisen perusteeksi. A, B ja C olivat syyllistyneet syrjintään. A:n, B:n ja C:n menettelyn vuoksi hän oli tuntenut olonsa loukatuksi.
Tuomio on lainvoimainen.
Hallinto-oikeuksien ratkaisuja
Helsingin hallinto-oikeus
Radanrakentajantie 5
00520 HELSINKI
16.5.2016
16/0367/2
Diaarinumero 04478/14/1205
Asia
Verkkopankkitunnusten saamista koskeva valitus
Valittaja
X Oy
Päätös, josta valitetaan
Syrjintälautakunta 17.6.2014 Dnro 2014/747
Syrjintälautakunta on kieltänyt X Oy:tä jatkamasta tai uusimasta Y:n tai kehenkään muuhun kohdistuvaa yhdenvertaisuuslain 6 §:n vastaista menettelyä. Syrjintälautakunta on asettanut kieltopäätöksensä tehosteeksi 5 000 euron suuruisen uhkasakon ja määrännyt, että X Oy:n on noudatettava päätöstä 1.9.2014 mennessä.
Valituksessa esitetyt vaatimukset
Valituksenalainen päätös on kumottava.
Helsingin hallinto-oikeuden päätös 16/0367/2 dnro 04478/14/1205.pdf (pdf, 0.56 Mt)
Ei lainvoimainen.
Käräjäoikeuksien ratkaisuja
Helsingin käräjäoikeus
Tuomio
14/113185
Annettu kansliassa
24.03.2014
Asianumero
R 13/5508
Asia
Työsyrjintä
R 13-5508 Tuomio.pdf (pdf, 0.68 Mt)
Tuomio on lainvoimainen.
Julkaistu 12.5.2022