Syrjintä viittomakielisen oppilaan opetuksen järjestämisessä

21.4.2026 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Asiassa oli kyse kuulovammaisesta lapsesta, joka tarvitsee koulussa avustajan apua. Hakijan aloittaessa alakoulun hänelle ei ollut tilaa hänelle ensisijaisena vaihtoehtona pidetyssä naapurikaupungin koulussa (koulu B), jossa olisi ollut kuulovammaisten opetusta. Sen sijaan hakija aloitti ensimmäisen vuosiluokan vastaajakaupungissa lähikoulussaan (koulu A) pienluokalla, jossa hän opiskeli kolmannen vuosiluokan päättymiseen saakka. Hakemuksessa esitetty selvitys koski ensisijaisesti kolmannen vuosiluokan aikaisia tapahtumia. Hakijan siirtymistä kouluun B ei arvioitu ennen kolmannen vuosiluokan kevättä, jolloin vastaajakaupunki päätti hakea hakijalle oppilaspaikkaa koulusta B. Hakija siirtyi opiskelemaan kouluun B neljännelle vuosiluokalle. Lautakuntaa pyydettiin tutkimaan, onko hakijaa syrjitty hänen käydessään koulua A tai siinä yhteydessä, kun hän vaihtoi koulua kouluun B.

Koulun A pienluokalla oli opettaja ja kaksi koulunkäynninohjaajaa, joista toinen avusti erityisesti hakijaa. Lautakunnalle esitetystä selvityksestä ilmeni, että avustajan oli määrä olla viittomakielentaitoinen.  Esitetystä selvityksestä ilmeni niin ikään, että hakijaa kolmannella vuosiluokalla avustanut koulunkäynninohjaaja oli opiskellut viittomakieltä ja kyennyt viittomaan jonkin verran, mutta ei ollut osannut sujuvasti suomalaista viittomakieltä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaaja oli syrjinyt hakijaa epäämällä häneltä kohtuulliset mukautukset, kun se ei ollut järjestänyt hakijalle viittomakielentaitoista avustajaa kolmannelle vuosiluokalle koulussa A. Viittomakielentaitoinen avustaja oli hakijalle tarpeen paitsi arjen siirtymissä myös sen varmistamiseksi, että hän voi saada perusopetusta yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi lisäksi, että vastaaja oli syrjinyt hakijaa välillisesti siltä osin kuin asiassa on kyse kouluun B siirtymisen edistämisestä. Lautakunta otti arviossaan huomioon, että hakijalle ei ollut järjestetty kouluun A hänelle sopivaa tukimuotoa eli viittomakielentaitoista avustajaa, eikä vastaajakaupunki myöskään ollut ryhtynyt toimenpiteisiin selvittääkseen esimerkiksi hakijan mahdollisuutta siirtyä kouluun B, jota oli alun perin pidetty hänen tarpeitaan ensisijaisesti vastaavana kouluna. Lautakunta katsoi, että hakijan oikeus saada perusopetusta yhdenvertaisesti muiden kanssa oli vaarantunut siten, että hänelle oli aiheutunut vähäistä suurempaa haittaa hänen vammaisuutensa vuoksi. Koska hakija oli asiaa ratkaistaessa jo siirtynyt naapurikaupungin kouluun B, ei lautakunnalla ollut aihetta kieltää syrjinnän jatkamista tai uusimista.

Hakijaan kohdistuneen syrjinnän osalta asiassa oli kyse myös luokkamuodon sopivuudesta, opettajan toiminnasta ja muusta opetuksen antamisesta, Valterin tarjoamasta tuesta ja viittomakielisen tulkin järjestämisestä kieltäytymisestä, kuulolaitteen pariston vaihtamisesta ja muista yksittäisistä tapahtumista sekä avustajan järjestämisestä kouluun B. Näiltä osin asiassa ei syntynyt olettamaa syrjinnästä.

Lautakunta katsoi vielä, että vastaaja oli laiminlyönyt yhdenvertaisuuslain 5 ja 6 §:ien 1 momentissa tarkoitetun velvollisuutensa edistää yhdenvertaisuutta. Lautakunta velvoitti vastaajan ryhtymään yhdenvertaisuuden edistämiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

Lautakunta suositti vastaajaa maksamaan hakijalle 5 000 euron hyvityksen.