Työttömyyden vaikutus luottokortin myöntämiseen

XX.XX.2019 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Hakija katsoi pankin syrjineen häntä työttömyyden perusteella, koska pankki oli käyttänyt luottokorttihakemuksessa kategorisena hylkäyskriteerinä työttömyyttä. Hakija katsoo, ettei pankki ollut voinut hänen tapauksessaan vedota luottoriskeiltä suojautumiseen. Hän kertoi, että pankki ei ollut huomioinut, että hänellä on kuukausittain erilaisia tuloja ja muuta varallisuutta. Luottokorttihakemukseensa hän ei ollut näitä pystynyt laittamaan. Hakija katsoo, että pankilla oli ollut käytettävissään kaikki taustatiedot tai vaihtoehtoisesti pankki olisi voinut kysyä varallisuudesta tarkemmin. Hakijan mukaan näin ei ollut tehty, eikä hänen yhteydenottoihinsa ollut vastattu.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, ettei sillä ole toimivaltaa tutkia yleisesti vastaajan asiakaspalvelua, luottokorttihakemusten käsittelyn prosessia, rikoslakia tai tietosuojaa koskevia seikkoja, ellei näihin liity arviointia siitä, onko vastaaja kohdellut hakijaa yhdenvertaisuuslain vastaisesti käsiteltävänä olevassa asiassa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että hakijan työttömyys on sellainen oikeudellinen asema, jonka voidaan katsoa olevan yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettu muu henkilöön liittyvä syy.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että elinkeinotoimintana harjoitettavassa luottokorttien myöntämisessä on kyse palvelujen tarjoamisesta yleisölle, eikä siinä saa menetellä yhdenvertaisuuslaissa kielletyllä tavalla syrjivästi. Asiakkaiden luotottaminen on elinkeinon harjoittamista, jonka tarkoituksena on saada liikevoittoa. Se merkitsee omaisuudensuojan piiriin kuuluvan rahamääräisen varallisuuden antamista asiakkaan käyttöön yhdessä sovituin ehdoin. Selvää on, ettei kenelläkään ole subjektiivista oikeutta saada yksityisiltä tahoilta luottoa, eikä yksityisillä tahoilla ole velvollisuutta myöntää luottoa.

Lautakunta katsoi, että vastaajan osittain automatisoitu järjestelmä, joka arvioi vain tiettyjä tulolajeja päätöksenteossa, ei ollut yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitettua välillistä syrjintää, koska se ei saattanut hakijaa epäedullisempaan asemaan hänen työttömyytensä perusteella. Vastaaja totesi, että asiakas oli voinut saada luottokorttihakemuksen käsiteltyä myös konttorissa ja hakijalle oli tästä kerrottu. Pankki katsoi, että kaikkia luottokortin hakijoita oli kohdeltu samoin, mikäli he eivät olleet antaneet riittävästi tietoja. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että luottokorttihakemuksen hylkääminen oli johtunut hakijan tosiasiallisesta toiminnasta, eikä tämä muodosta yhdenvertaisuuslaissa 8 §:ssä tarkoitettua henkilöön liittyvää syytä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei asiassa saadusta selvityksestä ilmennyt seikkoja, jotka olisivat antaneet lautakunnalle objektiivisesti arvioiden aihetta olettaa, että vastaaja olisi kohdellut hakijaa hänen työttömyytensä takia hakemuksessa tarkoitetussa tilanteessa epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta henkilöä. Näin ollen syrjintäolettamaa ei ollut syntynyt, ja lautakunta hylkäsi hakemuksen.