Tapausselosteet 2023

Hotellimajoituksen esteettömyys

Vammaisuus, hotellimajoitus, hissi, esteettömyys, välillinen syrjintä, hyvitys

Diaarinumero: 14xx/20xx

Antopäivä: xx.xx.20xx

Kaksi pyörätuolia liikkumiseensa käyttävää vammaista henkilöä oli tiedustellut hotellista esteetöntä huonetta majoittumistaan varten. Hotellista ilmoitettiin, että esteetön hotellihuone oli varattavissa, mutta hotellin vastaanotto ei ollut auki maanantaista lauantaihin kello 07-24 sekä sunnuntaisin kello 07-13 ja 18-23, jolloin kulku hotelliin tapahtuu sivuovesta, josta pääsee huoneeseen vain portaikosta.

Hakijat katsoivat tulleensa syrjityiksi, kun hotelli toimi muille kuin vammaisille henkilöille vuorokauden ympäri.

Vastaaja katsoi hotellin rakenteen ja asiakastilojen vastaavan rakennusmääräyksiä. Oven ja hissin avaaminen jatkossa aukioloaikojen ulkopuolella olisi mahdollista vartiointiliikkeen päivystyspalvelua hyödyntämällä, mutta tästä perittäisiin asiakkaalta 50,- euron maksu jokaiselta vartijan käynniltä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että majoituspalvelun on muiden palvelujen tavoin oltava vammaisille henkilöille saavutettava. Asiassa oli riidatonta, että hakijat eivät käyttäessään pyörätuolia voineet kulkea itsenäisesti vastaajan hotellin sivuovesta, jota kautta kulku oli järjestetty hotellin vastaanoton aukioloaikojen ulkopuolella. Tämä esti hakijoiden kulkemisen hotelliin maanantaista lauantaihin kello 24–07 sekä sunnuntaisin kello 13–18 ja 23–07 välillä. Lautakunta totesi, että hakijat joutuivat vammaisuutensa perusteella vastaajan käytännön seurauksena muita epäedullisempaan asemaan, kun heidän mahdollisuuttansa kulkea hotelliin vastaanoton aukioloaikojen ulkopuolella oli rajoitettu.

Lautakunta totesi, että vastaajan ehdottamasta vaihtoehtoisesta käytännöstä aiheutuisi hakijoille lisäkustannuksia, mikä itsessään muodosti yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitetun hakijoille muihin nähden erityisen taloudellisen rasitteen.

Lautakunta katsoi, että asiassa oli syntynyt yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukainen syrjintäolettama välillisestä syrjinnästä vammaisuuden perusteella.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaaja ei ollut kyennyt kumoamaan asiassa syntynyttä syrjintäolettamaa, ja siten välillisesti syrjinyt hakijoita heidän vammaisuutensa perusteella, kun he eivät voineet yhdenvertaisesti muiden kanssa käyttää vastaajan majoituspalveluita.

Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta hakijaan kohdistuvaa välillistä syrjintää ja suositti vastaajaa maksamaan hakijoille kummallekin erikseen 2 000 euron hyvityksen.

(Ei lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 14xx/20xx Hotellimajoituksen esteettömyys (PDF) [pdf, 128.4 kt]

Kuntosalin esteettömyys

Vammaisuus, itsepalvelukuntosali, esteettömyys, välillinen syrjintä, uhkasakko, hyvitys

Diaarinumero: 12xx/20xx

Antopäivä: xx.xx.20xx

Vastaajan itsepalvelukuntosali sijaitsee esteettömässä rakennuksessa. Kuntosalille on kuitenkin kuljettava sakaraportista, josta hakija ei pyörätuolia käyttäessään pysty kulkemaan. Hakija pääsee kuntosalille maanantaista keskiviikkoon klo 16–19, jolloin henkilökunta voi päästää hänet kulkemaan hätäpoistumistieksi tarkoitetusta portista. Muulloin hakija pääsee kuntosalille vastaajan jäsenyyden hankkineen avustajan kanssa taikka sopimalla maksullisen tapaamisen vastaajan palveluksessa työskentelevän valmentajan kanssa.

Kulunvalvontaan käytetty sakaraportti johti siten yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitettuun, hakijaan hänen vammaisuutensa vuoksi kohdistuvaan muihin nähden erityiseen rajoitteeseen eli siihen, ettei hän pyörätuolia käyttäessään päässyt itsenäisesti vastaajan kuntosalille.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asiassa oli syntynyt olettama hakijaan hänen vammaisuutensa vuoksi kohdistuneesta välillisestä syrjinnästä, koska hakijalla ei hänen vammaisuutensa vuoksi ollut muiden kanssa yhdenvertaista pääsyä vastaajan kuntosalipalveluihin.

Lautakunta katsoi, ettei asiassa syntynyt syrjintäolettama kumoudu yksinomaan sillä perusteella, että porttiratkaisu on mahdollisesti hyväksytty rakennusluvan myöntämisen yhteydessä.

Edelleen lautakunta katsoi saadun selvityksen perusteella, että vastaaja oli ollut tietoinen portin soveltumattomuudesta pyörätuolia käyttävälle henkilölle. Vastaaja ei väittänyt eikä ole pidettävä todennäköisenä, että vastaajan toiminnan kannalta sinänsä tarpeellista kulunvalvontaa ei olisi voitu järjestää myös siten, että pyörätuolia käyttävä henkilö voisi käyttää palveluita itsenäisesti.

Lautakunta katsoi, että vastaajalla olisi ollut sinänsä hyväksyttävien tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävissään kulunvalvontakeinoja, jotka olisivat mahdollistaneet hakijalle yhdenvertaisen pääsyn vastaajan tarjoamiin kuntosalipalveluihin. Vastaajan käyttämien keinojen ei siten voitu arvioida olleen yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla asianmukaisia ja tarpeellisia tavoitteiden saavuttamiseksi. Näin ollen lautakunta katsoi vastaajan syrjineen hakijaa välillisesti hänen vammaisuutensa perusteella.

Koska lautakunta arvioi, että asiassa on kysymys välillisestä syrjinnästä, ei kohtuullisten mukautusten epäämistä ollut aiheellista tutkia erikseen.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta asetti päätöksensä tehosteeksi 5000,- euron uhkasakon ja suositti vastaajaa suorittamaan 3000,- euron hyvityksen hakijalle.

(Ei lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 12xx/20xx Kuntosalin esteettömyys (PDF) [pdf, 159.1 kt]

Kohtuulliset mukautukset kuljetuspalvelussa

Vammaisuus, kohtuullinen mukautus, kuljetuspalvelu, mökkipaikkakunta

Diaarinumero: 11xx/20xx

Antopäivä: xx.xx.2023

Näkövammaiselle hakijalle oli aiemmin myönnetty vammaispalveluna kuljetuspalvelua myös mökkipaikkakunnalla. Kunta muutti vammaispalvelun soveltamisohjetta niin, ettei kuljetuspalvelua enää myönnetty mökkipaikkakunnalle.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että hakija on tarvinnut vammansa johdosta välttämättä vaadittua kuljetuspalvelua suoriutuakseen matkoista mökilleen ja mökillä oleskellessaan. Kuljetuspalvelun rajoittuminen vain hakijan kotipaikkakunnalle ja sen lähialueille on siten vaikuttanut nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa olennaisesti myös hakijan YK:n vammaisyleissopimuksessa turvattuun oikeuteen liikkua itsenäisesti. Vammaisyleissopimuksen 20 artiklassa tarkoitetun henkilökohtaisen liikkumisen mahdollistavalla kuljetuspalvelulla on merkittävä asema tavanomaisiksi katsottujen elämän toimintojen turvaamisessa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että kohtuullisessa mukautuksessa on kysymys yksittäistapauksessa toteutettavista muutoksista ja järjestelyistä. Siten asian arvioinnissa ei ollut merkitystä sillä, miten vastaaja on soveltanut ohjeistusta suhteessa muihin, joille on myönnetty kuljetuspalvelu vammaispalveluna. Lautakunnan arviointi koski yksinomaan vastaajan hakijan asiassa tekemää päätöstä.

Lautakunta totesi, että vastaaja ei esittänyt, että kuljetuspalvelun käyttämisestä muualla kuin hakijan kotipaikkakunnalla ja sen lähialueilla olisi aiheutunut vastaajalle kohtuuttomia kustannuksia taikka muuta kohtuutonta tai suhteetonta rasitetta. Ottaen erityisesti huomioon, että kuljetuspalvelun järjestäminen on aikaisemmin ollut mahdollista myös hakijan mökkipaikkakunnalla, vastaajan toiminnan luonteen ja laajuuden voidaan myös katsoa mahdollistaneen nyt kysymyksessä olevan, hakijan pyytämän mukautuksen tekemisen.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaaja oli evännyt hakijalta kohtuulliset mukautukset ja siten syrjinyt hakijaa yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla, kun se ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin hakijan pyytämän kohtuullisen mukautuksen toteuttamiseksi.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 11xx/20xx Kohtuulliset mukautukset kuljetuspalvelussa (PDF) [pdf, 103.5 kt]

Vammaisen lapsen oikeus esteettömään koulunkäyntiin

Vammaisuus, esteetön koulunkäynti, kohtuullinen mukautus, välillinen syrjintä, hyvitys

Diaarinumero: 10xx/20xx

Antopäivä: xx.xx.2023

Liikuntarajoitteinen apuvälineitä liikkumiseensa tarvitseva lapsi kävi koulua, jossa koulun remontin takia osa oppilaista siirrettiin väistötiloihin. Väistötilojen esteetön sisäänkäynti sijaitsi siten, että liikuntarajoitteinen lapsi joutui päivittäin kulkemaan useasti toistuen huomattavasti pidemmän ja hankalamman reitin kuin muut esteellistä sisäänkäyntiä käyttäneet lapset.

Opetuksen järjestäjä ei ollut ryhtynyt toteuttamaan esteettömyysasiamiehen kanssa käydyissä neuvotteluissa esitettyä suunnitelmaa koulun pihalle johtavan pääsisäänkäynnin esteettömyydestä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei toteutetun järjestelyn haittaa lapselle voitu pitää vähäisenä. Lapsi ei ollut vammastaan johtuen pystynyt opetustiloihin järjestetyn kulun aiheuttaman ylimääräisen rasituksen vuoksi kulkemaan opetustiloihin muiden kanssa yhdenvertaisesti. Lautakunta katsoi, että lapsi oli joutunut vammaisuudestaan johtuen epäedullisempaan asemaan verrattuna muihin samaa koulua käyviin lapsiin.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei kaupunki ollut kumonnut syntynyttä syrjintäolettamaa, ja että kyse oli siten ollut yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä kielletystä välillisestä syrjinnästä vammaisuuden perusteella.

Opetuksen järjestäjän asiassa esittämästä selvityksestä ei ilmennyt hyväksyttäviä perusteita sille, miksei lapsen koululuokkaa ollut alun perin sijoitettu käytettävissä olleisiin esteettömiin tiloihin, joihin osa koululuokista oli sijoitettu. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että opetuksen järjestäjä oli laiminlyönyt myös velvollisuutensa kohtuullisiin mukautuksiin.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta suositti vastaajaa maksamaan lapselle 5 000 euron hyvityksen, jota oli pidettävä määrältään oikeudenmukaisena suhteessa vastaajan menettelyn vakavuuteen.

Asiassa saadun selvityksen mukaan opetuksen järjestäjä oli tietoisena asianomistajan tarpeesta esteettömään pääsyyn opetustiloihin jättänyt toteuttamatta esteettömyysasiamiehen kanssa käydyissä neuvotteluissa esillä olleen esteettömän kulkuväylän opetustiloihin.

Selvityksestä ei käynyt ilmi, että vastaaja olisi pyrkinyt yhteensovittamaan väistötilana toimivan rakennuksen ympäristön kilpailevia käyttötarkoituksia opetustilojen paremman saavutettavuuden mahdollistamiseksi, vaikka vastaajalla on päätösvalta näiden asioiden suhteen.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi vastaajan laiminlyöneen yhdenvertaisuuslain 5 ja 6 §:n mukaisen velvollisuutensa edistää yhdenvertaisuutta ja velvoitti vastaajan ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi, jotta vammaiset oppilaat voivat käydä koulua yhdenvertaisesti muiden oppilaiden kanssa.

(Lainvoimainen)

Tapausseloste YVTltk 10xx/20xx Esteetön koulunkäynti (PDF) [pdf, 158.8 kt]

‍