Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan tiedote 1/2021
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalta päätöksiä yhdenvertaisuuden edistämisen laiminlyömisestä yleisötilaisuutta järjestettäessä, välillisestä syrjinnästä uskonnon opetuksessa, kohtuullisten mukautusten epäämisestä, saavutettavuudesta sekä useita päätöksiä, joissa ei katsottu menettelyn olleen syrjivää.
Korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus laiminlöivät velvollisuutensa yhdenvertaisuuden edistämiseen järjestäessään avoimien ovien päivää
Pyörätuolia liikkumiseensa käyttävä vammainen henkilö katsoi tulleensa syrjityksi, kun korkein oikeus oli järjestänyt kaikille avoimen yleisötilaisuuden paikassa, johon ei ollut esteetöntä kulkua. Hakija pyysi lautakuntaa toteamaan, että vastaaja oli laiminlyönyt sille viranomaisena kuuluvan velvollisuuden edistää yhdenvertaisuutta.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että tavoitetta yhteiskunnallisesti merkittävien tilojen esittelemisestä laajalle yleisölle julkisuuden ja avoimuuden toteuttamiseksi oli pidettävä yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitettuna hyväksyttävänä tavoitteena. Koska rakennuksen täyden esteettömyyden edellyttäminen olisi aiheuttanut koko tilaisuuden peruuntumisen ja koska tilojen esteellisyydestä johtuvia ongelmia oli selvityksen mukaan pyritty ratkomaan tarjoamalla tapahtumapäivänä tarvittaessa mukautettua versiota avoimien ovien päivän kierroksesta, tapahtuman järjestämistä osittaisesta esteellisyydestä huolimatta oli pidettävä myös asianmukaisena ja tarpeellisena ja siten oikeasuhtaisena keinona tavoitteen saavuttamiseksi.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että vastaajan vastauksesta ei ilmennyt, että vastaaja olisi ennen tapahtumaa arvioinut esteellisyysasiaa. Vastaaja ei ollut myöskään esittänyt, millaisia konkreettisia toimia sillä olisi ollut tehtävissään yksittäisen pyörätuolinkäyttäjän osallistumisen turvaamiseksi. Vastaaja oli ollut tietoinen tilojensa esteellisyydestä, mutta ei ollut tiedottanut tästä seikasta tapahtumaa koskevissa esitteissä tai esimerkiksi verkkosivuillaan. Vastaaja ei ollut myöskään selvittänyt viestinvaihdossaan hakijalle, olisiko avoimien ovien päivään kuuluva opastettu kierros ollut mahdollista toteuttaa edes osittain.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut ryhtynyt yhdenvertaisuuslain 5 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla riittäviin toimenpiteisiin esteettömyysnäkökohtien huomioon ottamiseksi avoimien ovien päivää järjestäessään.
—
Pyörätuolia liikkumiseensa käyttävä vammainen henkilö katsoi tulleensa syrjityksi, kun korkein hallinto-oikeus oli järjestänyt kaikille avoimen yleisötilaisuuden paikassa, johon ei ollut esteetöntä kulkua. Hakija pyysi lautakuntaa toteamaan, että vastaaja oli laiminlyönyt sille viranomaisena kuuluvan velvollisuuden edistää yhdenvertaisuutta.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että tavoitetta yhteiskunnallisesti merkittävien tilojen esittelemisestä laajalle yleisölle julkisuuden ja avoimuuden toteuttamiseksi oli pidettävä yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitettuna hyväksyttävänä tavoitteena. Koska rakennuksen täyden esteettömyyden edellyttäminen olisi aiheuttanut koko tilaisuuden peruuntumisen ja koska tilojen esteettömyydestä aiheutuvia haasteita oli selvityksen mukaan pyritty tapahtumapäivänä ratkaisemaan tapauskohtaisesti, tapahtuman järjestämistä osittaisesta esteellisyydestä huolimatta oli pidettävä myös asianmukaisena ja tarpeellisena ja siten oikeasuhtaisena keinona tavoitteen saavuttamiseksi.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että vastaajan vastauksesta ei ilmennyt, että vastaaja olisi ennen tapahtumaa arvioinut esteellisyysasiaa. Vastaaja oli ollut tietoinen tilojensa esteellisyydestä, mutta ei ollut tiedottanut tästä seikasta tapahtumaa koskevissa esitteissä tai esimerkiksi verkkosivuillaan.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut ryhtynyt yhdenvertaisuuslain 5 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla riittäviin toimenpiteisiin esteettömyysnäkökohtien huomioon ottamiseksi avoimien ovien päivää järjestäessään ja laiminlyöneen velvollisuutensa edistää yhdenvertaisuutta yhdenvertaisuuslain 5 §:n 1 momentin mukaisesti avoimien ovien päivää järjestäessään.
Kunnan ruotsinkielisessä ortodoksisen uskonnon opetuksessa toteuttamat opetusjärjestelyt olivat lasta syrjiviä
Hakija katsoi lapsensa tulleen syrjityksi ruotsinkielisen ortodoksisen uskonnon opetuksen järjestämisessä. Aluehallintovirasto oli katsonut hakijan valitukseen antamassaan päätöksessä, että uskonnon ja elä-mänkatsomustiedon opetus kunnan ruotsinkielisessä opetustoimessa ei ollut voimassa olevan lainsäädännön ja opetussuunni¬telman perusteiden mukaista.
Koska hakijan lapsi oli saatujen selvitysten mukaan ollut luokassaan ainoa ortodoksista uskontoa opiskeleva lapsi, olivat opetussuunnitelman perusteista poikkeavat yhteiset katsomusaineiden opetustilanteet, etenkin kun suurin osa opetuksesta oli toteutettu yhteisopetuksena, omiaan saattamaan hakijan lapsen sekä sosiaalisesti että oppimisen suhteen luokassa heikompaan asemaan suhteessa enemmistönä oleviin oppilaisiin. Samoin pätevän opettajan puuttuminen oli ollut näissä olosuhteissa omiaan saattamaan hakijan lapsen luokassaan ainoana ortodoksisen uskonnon opiskelijana epäedullisempaan asemaan muihin luokassa katsomusaineita opiskelleisiin verrattuna.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että kunnan menettely hakijan lasta kohtaan ruotsinkielisen ortodoksisen uskonnon opetuksen järjestämisessä oli ollut yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä välillistä syrjintää hänen uskontoonsa liittyvien syiden perusteella.
Avustajakoiran pääsy vammaisen henkilön mukaan kuntokeskukseen oli tarvittava ja kohtuullinen mukautus ja se oli myönnettävä kohtuullisessa ajassa
Hakija katsoi, että kuntokeskus oli syrjinyt häntä hänen vammaisuutensa perusteella, kun yrityksestä oli ilmoitettu hänelle, ettei kuntokeskukseen voinut tuoda hänen avustajakoiraansa muiden asiakkaiden mahdollisten allergioiden vuoksi.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että avustajakoiran ottaminen mukaan kuntokeskukseen olisi yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitetuin tavoin asiallinen, tarvittava ja kohtuullinen keino turvata hakijan mahdollisuus saada vastaajan yleisesti tarjoamia kuntosalipalveluja kuntokeskuksessa.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että kuntokeskus oli ilmoittanut toteuttavansa hakijan mukauttamispyynnön noin kaksi ja puoli kuukautta sen jälkeen, kun hakija oli esittänyt pyynnön. Ottaen huomioon, että hakijan tarvitsema mukautus eli avustajakoiran mukaan ottamisen salliminen kuntokeskuksen tiloihin ei edellyttänyt vastaajalta muita toimenpiteitä lautakunta katsoi, ettei kuntokeskus ollut toteuttanut hakijan pyyntöä yhdenvertaisuuslain esitöissä tarkoitetussa kohtuullisessa ajassa.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi kuntokeskuksen evänneen hakijalta yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitetun kohtuullisen mukautuksen, kun se ei ollut toteuttanut pyydettyä mukautusta kohtuullisessa ajassa ja kielsi vastaajaa uusimasta hakijan syrjintää.
Kohtuullisen mukautuksen epääminen kuulovammaiselta henkilöltä tulkkauspalveluissa oli syrjintää
Kela oli myöntänyt oikeuden käyttää tulkkauspalvelua kuurolle puheella kommunikoivalle henkilölle, jonka äidinkieli oli englanti. Hänen oli erittäin vaikeaa oppia suomea kuuroutensa vuoksi. Kela järjesti asianomistajalle tulkkauspalvelua puhutusta englannista kirjoitetuksi englanniksi, puhutusta suomesta kirjoitetuksi suomeksi sekä selkokielistä kirjoitustulkkausta (suomi-suomi). Asianomistaja pyysi Kelalta kirjoitustulkkausta puhutusta suomesta kirjoitetuksi englanniksi osallistuakseen kuulovammaisten vertaistukitoimintaan. Kela ei myöntänyt tulkkausta pyydetyllä tavalla. Asianomistaja olisi tarvinnut tulkkausta kirjoitustulkkauksena (suomi-englanti) vertaistukitoiminnassa.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asianomistajalla oli ollut tarve saada tulkkitilaukseensa kirjoitustulkkausta (suomi-englanti).
Kelan mukaan sillä ei ollut velvollisuutta järjestää kirjoitustulkkausta hakijan esittämällä tavalla, koska se ei ole tulkkauspalvelulain mukaista. Kela totesi, ettei se palvelun laadun varmistamisen ja hankinnan vuoksi pysty järjestämään palvelua esitetyllä tavalla. Kela piti pyydetyn mukautuksen tekemistä mahdottomana, koska Kelan mukaan kyse ei olisi ollut tulkkauspalvelulain 4 §:n 1 kohdan mukaisesta tulkkauksesta, eikä Kelalla siten olisi toimivaltaa sen järjestämiseen.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei tulkkauspalvelulain 4 §:n 1 kohta estä puhutun suomen tulkkaamista kirjoitetuksi englanniksi. Lautakunta totesi, ettei Kela voinut toimivaltaansa vedoten jättää noudattamatta yksittäisessä tapauksessa yhdenvertaisuuslaissa säädettyä velvoitetta kohtuullisiin mukautuksiin.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, ettei palvelun järjestäminen pyydetyn mukautuksen tapaan aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia. Lautakunta totesi, etteivät hankinta ja sen järjestely olleet sellaisia syitä, joiden perusteella kohtuullisia mukautuksia vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi voitaisiin jättää toteuttamatta.
Lautakunta katsoi, että Kela oli evännyt asianomistajalta kohtuullisen mukautuksen palvelun järjestämiseen kirjoitustulkkauksena (suomi-englanti). Lautakunta kielsi Kelaa uusimasta tai jatkamasta asianomistajan syrjintää ja asetti kieltopäätöksensä tehosteeksi 5 000 euron uhkasakon.
Kuulovammaisen henkilön tulkin ottaminen mukaan valintakokeeseen
Hakija on kuuro ja hänellä on Kelan myöntämä päätös viittomakielen tulkkauksesta, jota palvelua hän käyttää arjessaan. Hakija oli ilmoittautunut ammattikorkeakoulun järjestämään valtakunnalliseen digitaaliseen valintakokeeseen. Hakija katsoi tulleensa syrjityksi, kun ammattikorkeakoulu oli ensin evännyt hakijan pyynnön viittomakielen tulkin käyttämisestä valintakokeessa, koska pyyntö oli lähetetty ennalta ilmoitetun määräajan jälkeen.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että kun hakijan yhteydenotto oli tullut vastaajan tietoon hyvin lähellä valintakoetta, ja vastaaja oli ensimmäisestä kieltävästä vastauksestaan huolimatta ennen koetta myöntänyt hakijalle erityisjärjestelyn, ja näin viimeistään tällä toimenpiteellä mahdollistanut hakijan yhdenvertaisen osallistumisen pääsykokeeseen, sen ei voitu katsoa evänneen hakijalta hänen pyytämäänsä kohtuullista mukautusta. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta hylkäsi hakijan hakemuksen.
Kela oli noudattanut lautakunnan päätöksen mukaista velvoitetta, joten päätöksessä asetettua uhkasakkoa ei määrätty maksettavaksi
Hakija vaati uhkasakon maksuun määräämistä, koska hakijan mukaan Kansaneläkelaitos (Kela) ei ollut noudattanut yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan antamaa päätöstä 390/2018. Hakija katsoi jääneensä edelleen toistuvasti ilman tulkkia.
Kela katsoi noudattaneensa päätöstä 390/2018. Kelan mukaan hakijan esiin tuomat tulkkitilaukset olivat olleet erilaisia kuin se, jota lautakunnan antama päätös koski. Kela myös katsoi, että sen oli noudatettava hankintalakia ja tekemiään hankintasopimuksia.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että hankintalaki tai hankintasopimus eivät poistaneet velvollisuutta noudattaa yhdenvertaisuuslakia ja lautakunnan antamaa päätöstä. Lautakunta totesi, että uhkasakkoa ei kuulunut määrätä maksettavaksi, vaikka päävelvoite olisikin täytetty vasta päätöksessä annetun määräajan jälkeen.
Kela oli välittänyt 30.3.2020 lähtien tulkkitilauksia suoraan suorahankinnan perusteella palvelua tuottaville tulkeille, jos yhdelläkään kilpailutuksen perusteella palvelua tuottavalla tulkilla ei ollut vapaita tulkkiaikoja. Näin ollen lautakunta katsoi, että Kela oli noudattanut lautakunnan päätöstä 390/2018.
Hakija toi lisäksi esiin, että hän ei ollut edelleenkään saanut tiettyihin tulkkitilauksiin tulkkeja. Kelan selvityksen mukaan tulkkeja oli kuitenkin etsitty sekä hankinnan että suorahankinnan perusteella tulkkikalentereista ja sähköpostitiedusteluilla. Lautakunta katsoi, että Kela oli noudattanut lautakunnan päätöstä.
Lautakunta totesi vielä, että Kela voi järjestää tulkkauspalvelun asianmukaiseksi katsomallaan tavalla, kunhan tulkkauspalvelua ei järjestetä syrjivästi. Lautakunta katsoi Kelan toimineen lautakunnan päätöksen 390/2018 mukaisesti, kun Kela oli ensisijaisesti etsinyt hankinnassa hyväksytyt palveluntuottajat ja vasta sitten siirtynyt etsimään tulkkeja suorahankintajärjestelyn kautta.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei ollut aiheellista määrätä uhkasakkoa maksuun ja hylkäsi hakijan hakemuksen.
Esteettömän wc -tilan puuttuminen leirintäalueelta oli vammaisen henkilön välillistä syrjintää
Pyörätuolia liikkumiseensa käyttävä vammainen henkilö olisi halunnut majoittua leirintäalueelle, jonka oli ilmoitettu olevan esteetön. Hänen saavuttuaan paikan päälle kävi ilmi, ettei leirintäalueella ollut WC -tilaa, jota hakija olisi pystynyt käyttämään.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että leirintäalueen wc- ja suihkutilojen käyttö on olennainen ja tarpeellinen osa hakijalle vastaajan tarjoamasta palvelusta. Hakija oli tullut vammaisuutensa vuoksi asetetuksi muita leirintäalueen vierailijoita epäedullisempaan asemaan.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei avointa palvelua voida pitää saavutettavana, mikäli vammaisen henkilön on tilaa käytettäessä otettava esimerkiksi turvallisuutta koskeva riski.
Ottaen erityisesti huomioon YK:n vammaisyleissopimuksen vaatimukset, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että hakija ei vammaisuutensa takia tosiasiassa voinut muiden henkilöiden tavoin käyttää vastaajan tarjoamaa palvelua. Lautakunta katsoi vastaajan välillisesti syrjineen hakijaa hänen vammaisuutensa perusteella ja kielsi vastaajaa uusimasta hakijaan kohdistuvaa syrjintää.
Asukkaiden turvallisuus oli hyväksyttävä tavoite, jonka perusteella voitiin evätä mahdollisuus vammaisen henkilön apuvälineenään käyttämän sähkömopon säilyttämiseen ja lataamiseen tiloissa, joissa se ei ollut turvallista
A ja B varasivat X Oy:ltä, asumisoikeuden, joka olisi oikeuttanut heidät hallinnoimaan asuinhuoneistoa. He eivät kuitenkaan ostaneet kyseistä asumisoikeutta, koska rakennuksen pyörävarastossa ei olisi saanut säilyttää eikä ladata vammaisen henkilö A:n liikkumisensa apuvälineenä käyttämää sähkömopoa. A ja B katsoivat, että vastaajayhtiön menettely oli ollut heitä syrjivää.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaajayhtiön sähkömopon säilyttämistä ja lataamista koskeva näennäisesti yhdenvertainen sääntö oli yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla saattanut A:n muita henkilöitä epäsuotuisampaan asemaan hänen vammaisuutensa perusteella.
Vastaaja totesi, että sähkömopon säilyttämistä ja lataamista koskevan kiellon lähtökohtana oli asukkaiden turvallisuus. Maankäyttö- ja rakennuslain 117 b §:n 1 momentissa edellytetään, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla paloturvalliseksi ja että palon syttymisen vaaraa rajoitetaan. Hakemuksessa tarkoitettua pyörävarastoa ei ollut suunniteltu tai tarkoitettu sähkömopon säilytys- tai lataamispaikaksi.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asukkaiden turvallisuus oli yhdenvertaisuuslain 13 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla hyväksyttävä tavoite.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaajan kielto säilyttää ja ladata sähkömopoa asumisoikeusrakennuksen pyörävarastossa oli käsillä olevassa asiassa ollut yhdenvertaisuuslain 13 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla asianmukainen ja tarpeellinen keino rakennuksen asukkaiden turvallisuuden varmistamiseksi. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta hylkäsi hakemuksen.
Verkkopankin käyttämiseen tarvittavien välineiden puuttuminen oli tosiasiallinen olosuhde eikä henkilöön liittyvä syy
Hakijalla oli erilaisia hänen liikkumiseensa vaikuttavia sairauksia. Hän katsoi X pankin syrjineen häntä hänen vammaisuutensa ja terveydentilansa perusteella, koska pankki ei ollut antanut hänelle tietokonetta, älypuhelinta tai muita tietoteknisiä välineitä verkkopankkipalvelujen käyttöä varten.
Se, ettei hakija omistanut tietokonetta tai muita verkkopankin käyttöön tarvittavia laitteita, ei ollut yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilöön liittyvä syy, vaan tosiasiallinen olosuhde. Yhdenvertaisuuslain esitöissä on todettu, että erot ihmisten tosiasiallisissa olosuhteissa eivät yleensä muodosta säännöksessä tarkoitettua henkilöön liittyvää syytä.
Saadun selvityksen mukaan hakija oli vuosien ajan käyttänyt vastaajan verkkopankkipalveluja pankkiasioidensa hoitamiseen. Hänelle oli aktivoitu tunnuslukulaite verkkopankissa tunnistautumiseksi, eikä hän ollut tuolloin tuonut ilmi, että hänellä olisi ollut verkkopankin tai tunnuslukulaitteen käyttöön liittyviä erityistarpeita.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei saadusta selvityksestä ilmennyt, miten hakijan vammaisuus olisi estänyt häntä saamasta vastaajan verkkopankkipalveluja tai muita pankkipalveluja yhdenvertaisesti muiden kanssa. Asiassa ei syntynyt olettamaa kohtuullisten mukautusten epäämisestä. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta hylkäsi hakemuksen.
Lisätietoja:
pääsihteeri Juhani Kortteinen
p. 0295 150151
juhani.kortteinen@oikeus.fi