Yleisötilaisuuden esteettömyys

XX.XX.2019 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Sähköpyörätuolia vammastaan johtuen liikkumiseensa käyttävä hakija katsoi tulleensa syrjityksi, kun yleisölle avoimet televisio-ohjelman kuvaukset oli järjestetty tiloissa, jonne hän ei hissin pienestä koosta johtuen ollut päässyt sähköpyörätuolillaan. Hakija pyysi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaa toteamaan, että televisioyhtiö oli syrjinyt häntä hänen vammaisuutensa perusteella ja kieltämään yhtiötä jatkamasta häneen tai muihin vammaisiin henkilöihin kohdistuvaa syrjintää sekä asettamaan uhkasakon päätöksen tehosteeksi.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi asiassa tulleen selvitetyksi, että tila, jossa ohjelmaa oli kuvattu, oli ollut sähköpyörätuolia käyttäneelle hakijalle sekä muita suurempia apuvälineitä käyttäneille henkilöille hissin pienen koon vuoksi esteellinen. Asiassa oli näin ollen selvitetty, että hakija ei ollut omalla pyörätuolillaan päässyt yhdenvertaisesti muiden kanssa seuraamaan ohjelman kuvauksia.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että hakemuksen ja muun saadun selvityksen perusteella syntyi olettama, että vammaisuutensa takia sähköpyörätuolia käyttävä hakija oli tullut vastaajan toimesta asetetuksi eriarvoiseen asemaan suhteessa muihin avoimena markkinoituun tapahtumaan osallistuneisiin, ja siten välillisesti syrjityksi. Näin ollen todistustaakka kääntyi ja vastaajan oli syrjintäolettaman kumotakseen osoitettava, ettei syrjinnän kieltoa ollut rikottu.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei kulttuuritapahtumaa voida pitää saavutettavana, jos vammaisen henkilön on tapahtumaan osallistuakseen otettava omasta apuvälineestään poistumiseen liittyvä turvallisuuttaan tai terveyttään koskeva riski. Lisäksi lautakunta katsoi, että vastaajan ehdotus painavan sähköpyörätuolin kantamisesta olisi ollut omiaan aiheuttamaan vahingon vaaraa. Sillä vastaajan väittämällä seikalla, että useimmilla pyörätuoleilla olisi ollut pääsy kuvaustilaan, ei ollut hakijan syrjintäväitteen arvioinnin osalta merkitystä, koska hakija ei joka tapauksessa riidattomasti ollut mahtunut sähköpyörätuolillaan rakennuksen hissiin.

Esteettömyysongelman selvittyä osallistujille oli ilmoitettu, että ohjelman siirtäminen ei käsillä olevalla aikataululla onnistunut. Vastaaja toi esiin, että ohjelmaa oli kuvattu tilojen haltijan ja vastaajan välisen yhteistyösopimuksen perusteella eikä televisiotuotannon siirtäminen olisi ollut ilman kohtuuttomia lisäkustannuksia ja seuraamuksia mahdollista, koska tiloihin oli rakennettu ohjelmanteon edellyttämä valaistus, lavastus ja etäohjauksen tietoliikenneyhteydet, ja soveltuvan toisen tilan löytäminen kaupungin keskustasta perjantai-iltana oli erittäin hankalaa.

Asiassa tarkastelun kohteena ollut kuvausjakso oli kestänyt ainakin huhtikuusta 2018 joulukuuhun 2018 yhteensä 20 erillisen kuvauskerran ajan. Vaikka vastaaja oli tuonut esiin, että toisen kuvauspaikan löytäminen olisi ollut hankalaa, se ei ollut yhdeksän kuukauden aikana selvittänyt tehneensä konkreettisia toimenpiteitä esteettömän kuvaustilan hankkimiseksi. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi näin ollen, että kyse ei ollut poikkeuksellisesta hyväksyttävään syyhyn perustuneesta tilajärjestelystä, vaan vastaajan menettely muodostaa pikemminkin vakiintuneen käytännön. Vastaaja ei ollut ennalta sovittuun järjestämispaikkaan vetoamalla esittänyt toiminnalleen myöskään yhdenvertaisuuslain 13 §:n tarkoittamaa hyväksyttävää tavoitetta, joka voisi oikeuttaa välillisen syrjinnän.

Televisio-ohjelma oli saadun selvityksen perusteella käsitellyt monia yhteiskunnallisesti merkittäviä aiheita, joten kuvauksiin osallistumisen oli katsottava merkinneen avoimeen yhteiskunnalliseen kulttuurielämään osallistumista, johon yhdenvertaista osallistumista YK:n vammaisyleissopimus turvaa. Vastaajan olisi jo ennen yleisölle avoimen yhteiskunnallisesti merkittävän tapahtuman järjestämistä tullut varmistua siitä, että tapahtumatila oli kaikille saavutettava.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoo, ettei vastaaja ollut esittänyt sellaista näyttöä, joka kumoaisi hakijan selvityksen perusteella syntyneen syrjintäolettaman.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi vastaajan välillisesti syrjineen hakijaa ja kielsi vastaajaa uusimasta tai jatkamasta hakijaan tai muihin vammaisiin henkilöihin kohdistuvaa syrjintää. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta asetti päätöksensä tehosteeksi 20 000 euron uhkasakon.