Vammaisuuden huomioiminen päivähoidossa

XX.XX.2018 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Hakija katsoi vammaisen lapsensa tulleen syrjityksi, kun lapsi ei ollut päässyt päiväkodin järjestämään metsäretkeen ja liikuntatapahtumaan, eikä hänen lääkinnällisen kuntoutuksen kommunikointivälineitään ollut käytetty päiväkodissa sovituin tavoin.

Vastaaja kiisti syrjineensä hakijan lasta ja katsoi päiväkodin menettelyn johtuneen resurssipulasta.

Retkien osalta lautakunta totesi, että päiväkodin henkilöstö voi lähtökohtaisesti syrjintäkieltojen estämättä arvioida, mitkä päiväkodin toiminnot soveltuvat kullekin lapselle.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että päiväkodilla oli metsäretkeen osallistumisen osalta ollut sellainen lasten turvallisuuteen liittyvä tavoite, jota oli pidettävä hyväksyttävänä. Tavoitteen saavuttamiseksi käytettyä keinoa oli lisäksi pidettävä oikeasuhtaisena ottaen huomioon, että yksi ryhmän aikuisista oli ollut poissa sairastumisensa vuoksi. Syrjintäolettama oli näin ollen kumoutunut eikä kyse ollut kielletystä syrjinnästä.

Ottaen huomioon erityisesti A:n liikunnallisuuden, sen, että hänelle laaditussa henkilökohtaisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa oli sovittu menetelmistä, joilla häntä helpotettiin hahmottamaan ympäristössä tapahtuvia asioitaan ja siirtymätilanteiden ennakointia sekä sen, että hänen yksilöllisiä tarpeitaan vastaavia koritehtäviä suunniteltiin syksyllä 2017 tehtävän hänen kanssaan kuitenkin vain viikoittain, yhdenvertaisuus- ja tasa-
arvolautakunta katsoi, että lastentarhan keino A:n tarkoituksenmukaisen tuen järjestämiseksi ei ollut liikuntatapahtuman kohdalla oikeasuhtainen. A:n kohtelulle ei näin ollen ollut yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettua oikeuttamisperustetta, eikä välittömästä syrjinnästä syntynyt syrjintäolettama kumoutunut.

Asiassa oli selvitetty, että A:n käyttöön lääkinnällisenä kuntoutuksena tarkoitettujen kommunikaatiovälineiden käytössä oli ollut päiväkodissa puutteita. Lautakunta katsoi, että asiassa oli syntynyt olettama välittömästä syrjinnästä vammaisuuden perusteella.

Vastaajan mukaan A:n kommunikointivälineiden käytössä ilmenneet puutteet olivat johtuneet henkilökunnan osaamattomuudesta ja henkilökuntamuutoksista.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että resurssien puute, henkilökunnan osaamattomuus tai henkilökuntamuutokset eivät ole sellaisia yhdenvertaisuuslain 11 §:ssä tarkoitettuja oikeuttamisperusteita, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että syrjinnän kieltoa ei ole rikottu.

Koska vastaaja ei kumonnut asiassa syntynyttä syrjintäolettamaa, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi vastaajan menetelleen yhdenvertaisuuslain 8 §:n syrjinnän kiellon vastaisesti.