Vammaisuuden huomioiminen opetuksessa

XX.XX.2018 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Hakijan lapsella (A) on vammaisuuteensa liittyen vaikea syömisongelma, vaikeuksia toiminnanohjauksessa, impulsiivisuutta ja karkailutaipumusta. A:lla ei ole vaarantajua, ja hän tarvitsee yhtämittaisesti aikuisen ohjauksen ja valvonnan. A kävi hakemushetkellä pidennetyn oppivelvollisuutensa ensimmäistä luokkaa. Hänelle oli tehty päätös erityisistä opetusjärjestelyistä hänen terveydentilaansa liittyvistä syistä. Kyseisellä päätöksellä hänen koulupäiviensä pituutta oli lyhennetty, jotta hän ehtisi kotiin ruokailemaan. Hakija pyysi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaa arvioimaan, oliko A:n opetuksen järjestämisestä vastannut kunta menetellyt syrjinnän kiellon vastaisesti, kun A:ta ei
ollut otettu mukaan koulun retkille.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei asiassa ollut perusteltua aihetta olettaa, että vastaajan menettelyssä olisi ollut kyse kohtuullisten mukautusten epäämisestä. Sen sijaan lautakunta katsoi, että asiassa oli syntynyt olettama A:n välittömästä syrjinnästä hänen vammaisuuteensa perustuen. Saadusta selvityksestä ilmeni kuitenkin, että hakija oli hakemusta edeltävästi kieltänyt ehdottomasti A:n ruokailun koulussa yhdessä muiden oppilaiden kanssa. Hän oli myös toimittanut lautakunnalle lääkärinlausunnon, jossa todettiin A:n tarvitsevan syömisongelmansa takia erillisen rauhallisen ruokailutilan ja ruokailuunsa oman aikuisen ohjauksen. Selvityksestä ei ilmennyt hakijan ilmoittaneen kouluun, että A voisikin edellä todetuista seikoista huolimatta osallistua koulun retkille ja
ruokailla niillä yhdessä muiden lasten kanssa. Lautakunta katsoi, että vastaajan menettelylle oli ollut
yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettu oikeuttamisperuste, ja hylkäsi hakemuksen.