Uhkasakko ja maksuun määrääminen

XX.XX.2020 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Hakija vaati uhkasakon maksuun määräämistä, koska hakijan mukaan Kansaneläkelaitos (Kela) ei ollut noudattanut yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan antamaa päätöstä 3XX/2018. Hakija katsoi jääneensä edelleen toistuvasti ilman tulkkia.

Kela katsoi noudattaneensa päätöstä 3XX/2018. Kelan mukaan hakijan esiin tuomat tulkkitilaukset olivat olleet erilaisia kuin se, jota lautakunnan antama päätös koski. Kela myös katsoi, että sen oli noudatettava hankintalakia ja tekemiään hankintasopimuksia.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että se oli useissa muissa hakijaa koskevissa päätöksissään todennut, että Kelan ohjeistus ja menettely oli edelleen toistuvasti johtanut hakijan välilliseen syrjintään.

Uhkasakon määräämistä maksuun koskevassa asiassa on hakijan tehtävänä osoittaa, että vastaaja ei ole noudattanut päävelvoitetta. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että uhkasakon maksuun määräämisessä oli otettava huomioon kokonaisuutena Kelan menettely päätöksen noudattamisessa. Lautakunta totesi, että hankintalaki tai hankintasopimus eivät poistaneet velvollisuutta noudattaa yhdenvertaisuuslakia ja lautakunnan antamaa päätöstä. Lautakunta totesi, että uhkasakkoa ei kuulunut määrätä maksettavaksi, vaikka päävelvoite olisikin täytetty vasta päätöksessä annetun määräajan jälkeen.

Kelan 12.2.2020 aloittaman suorahankintajärjestelyn oli tarkoitus turvata oikeus saada tulkki tilanteessa, jossa asiakas oli jäämässä ilman tulkkia omasta asiakasryhmästä. Kuvatun järjestelyn avulla hakijan oli tarkoitus saada myös toisesta asiakasryhmästä tulkki. Lisäksi Kela oli välittänyt 30.3.2020 lähtien tulkkitilauksia suoraan suorahankinnan perusteella palvelua tuottaville tulkeille, jos yhdelläkään kilpailutuksen perusteella palvelua tuottavalla tulkilla ei ollut vapaita tulkkiaikoja. Näin ollen lautakunta katsoi, että Kela oli noudattanut lautakunnan päätöstä 3XX/2018.

Hakija toi lisäksi esiin, että hän ei ollut edelleenkään saanut tiettyihin tulkkitilauksiin tulkkeja. Kelan selvityksen mukaan tulkkeja oli kuitenkin etsitty sekä hankinnan että suorahankinnan perusteella tulkkikalentereista ja sähköpostitiedusteluilla. Lautakunta katsoi, että Kela oli noudattanut lautakunnan päätöstä.

Lautakunta totesi vielä, että Kela voi järjestää tulkkauspalvelun asianmukaiseksi katsomallaan tavalla, kunhan tulkkauspalvelua ei järjestetä syrjivästi. Lautakunta katsoi Kelan toimineen lautakunnan päätöksen 3XX/2018 mukaisesti, kun Kela oli ensisijaisesti etsinyt hankinnassa hyväksytyt palveluntuottajat ja vasta sitten siirtynyt etsimään tulkkeja suorahankintajärjestelyn kautta.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että uhkasakon tarkoituksena oli saada vastaaja noudattamaan annettua velvoitetta, joka oli ollut päätöksen 3XX/2018 mukaan se, ettei hakijaa saa välillisesti syrjiä tulkkauspalvelun järjestämisessä. Ottaen huomioon Kelan 12.2.2020 käyttöön ottaman suorahankintajärjestelyn, lautakunta katsoi asiassa jääneen osoittamatta, että

Kela olisi jättänyt noudattamatta lautakunnan päätöksen 3XX/2018 mukaista velvoitetta. Näin ollen lautakunta katsoi, ettei ole aiheellista määrätä uhkasakkoa maksuun ja hylkäsi hakijan hakemuksen.