Turvakielto

XX.XX.2024 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Hakijat eivät olleet voineet asioida lapsensa puolesta vastaajan järjestämässä OmaKanta-palvelussa lapselle talletetun turvakiellon vuoksi. Turvakieltoa oli haettu koko perheelle ulkoista uhkaa vastaan. Hakijat pyysivät lautakuntaa tutkimaan, oliko vastaajan menettelyssä kyse syrjinnästä.

Vastaaja esitti, että hakijoiden kohtelu oli perustunut vastaajan lakisääteiseen velvollisuuteen käyttää järjestämässään OmaKanta-palveluun kirjautumisessa Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämää tunnistuspalvelua, joka estää lapsen puolesta asioinnin silloin, kun lapselle on talletettu turvakielto. Palvelu ei saa tunnistuspalvelusta tietoa asioinnin estymisen syystä eikä tunnistuspalvelusta muutoinkaan ole saatavissa tietoa henkilölle talletetun turvakiellon perusteesta. OmaKanta-palveluun ei sen nykyisessä muodossa ole mahdollista rakentaa turvakiellon ohittavaa mekanismia. Asian ratkaiseminen edellyttäisi tunnistuspalvelun kehittämistä, mikä ei kuulu vastaajan lakisääteisiin tehtäviin.

Lautakunta katsoi, että henkilölle talletettua turvakieltoa voidaan pitää sellaisena yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuna muuna henkilöön liittyvänä syynä, jonka perusteella syrjintä on yhdenvertaisuuslain mukaan kielletty.

Lautakunta totesi, että esitetyn selvityksen perusteella hakijoiden asiointi lapsensa puolesta vastaajan järjestämässä OmaKanta-palvelussa oli estynyt sen vuoksi, että lapselle oli talletettu turvakielto. Asiassa syntyi olettama yhdenvertaisuuslain 10 §:ssä tarkoitetusta hakijoihin heidän lapselleen talletetun turvakiellon perusteella kohdistuneesta välittömästä syrjinnästä.

Lautakunta totesi vastaajan selvittäneen menettelynsä perustuneen lakiin yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla. Lautakunta katsoi, että turvakiellon alaisen tiedon välittämisen estämistä koskevaa tavoitetta on muutoinkin pidettävä hyväksyttävänä. Myös vastaajan toimivaltansa puitteissa käyttämiä keinoja tavoitteen saavuttamiseksi oli pidettävä oikeasuhtaisina ottaen huomioon etenkin sen, että hakijoilla oli mahdollisuus asioida lapsensa puolesta muilla tavoin sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevissa asioissa. Lautakunta katsoi vastaajan kumonneen asiassa syntyneen syrjintäolettaman.

Vastaaja oli esittänyt tuoneensa nyt kysymyksessä olevia seikkoja toimivaltaisten tahojen tietoon ja pyrkivänsä tekemään niin myös jatkossa. Lautakunta katsoi, ettei vastaajan voitu katsoa laiminlyöneen velvollisuuttaan edistää yhdenvertaisuutta. Lautakunta kuitenkin kehotti vastaajaa kiinnittämään huomion yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteeseen ja pyrkimään jatkossakin vallitsevan tilanteen korjaamiseen ja siten yhdenvertaisuuden edistämiseen toimivaltansa puitteissa.