Tulkkauspalvelun puute

XX.XX.2024 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Hakija on kuulovammainen ja viittomakielinen henkilö, jolle on myönnetty oikeus saada Kelan järjestämää tulkkauspalvelua. Hakija oli asiassa vastaajana olevan kaupungin vammaisneuvoston jäsen. Hän esitti vastaajalle pyynnön, että vastaaja tilaisi tulkkauksen etukäteen vammaisneuvoston tilaisuuksiin muun muassa siksi, että Kelan järjestämän tulkkauksen laatu ja saatavuus oli heikkoa ja epävarmaa.

Vastaaja päätti, että se järjestää tulkkauksen toissijaisesti sellaisessa tapauksessa, jossa tulkin järjestäminen vammaisneuvoston kokoukseen Kelan kautta on ylivoimaisen tai yllättävän esteen takia mahdotonta ja vastaajalla on tosiasiallinen mahdollisuus järjestää tulkkaus. Hakijan mukaan menettely ei toimi, sillä pääsääntöisesti Kela ilmoittaa vasta kokouspäivää edeltävänä päivänä tai kokouspäivänä, ovatko tulkit käytettävissä vai eivät, jolloin tulkkien järjestäminen vastaajan toimesta ei yleensä enää onnistu.

Tulkkauspalvelulaki on toissijainen eli sen mukaista palvelua järjestetään, jos henkilö ei saa riittävää ja hänelle sopivaa tulkkausta muun lain nojalla. Asiassa ei ilmennyt lainsäädäntöä, joka muodostaisi vastaajalle ensisijaisen velvollisuuden järjestää tulkkaus hakijalle.

Lautakunta katsoi, että hakija oli joutunut yhdenvertaisuuslain 13 §:n tarkoittamalla tavalla muita vammaisneuvoston jäseniä epäedullisempaan asemaan hänen vammaisuutensa perusteella, kun hänelle ei ollut järjestynyt tulkkausta vammaisneuvoston tilaisuuksiin ja ne olivat siten olleet hakijalle esteelliset. Epäedullinen asema oli kuitenkin syntynyt Kelan järjestämän tulkkauspalvelun puutteiden takia, minkä johdosta asiassa ei syntynyt olettamaa välillisestä syrjinnästä vastaajan kohdalla. Se, että hakija oli joutunut käyttämään henkilökohtaista etuuttaan vammaisneuvoston toiminnassa, ei yksinään ollut saattanut hakijaa epäedulliseen asemaan. Asiassa ei syntynyt olettamaa välillisestä syrjinnästä.

Yhdenvertaisuuslain 30.5.2023 saakka voimassa olleen 15 §:n 1 momentin mukaan muun ohella viranomaisen on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa muun ohella asioida viranomaisissa. Kyseisen pykälän sanamuoto ”asioida viranomaisissa” on muutettu 1.6.2023 alkaen muotoon ”käyttää viranomaisen palveluita”. Lautakunta katsoi vammaisyleissopimuksen velvoitteiden sekä perustuslain 22 §:stä johtuvan perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan periaate huomioiden, että yhdenvertaisuuslain 15 § muodostaa vastaajalle velvollisuuden tehdä kohtuullisia mukautuksia sen kunnanhallituksen asettamassa vammaisneuvostossa, jonka tarkoituksena on varmistaa vammaisten henkilöiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet.

Lautakunta katsoi, että hakijalla oli tarve vastaajan toteuttamaan mukautukseen silloin, kun Kelan järjestämä tulkkaus tilauksesta huolimatta puuttuu tai peruuntuu. Vastaajalla on tällaisessa yksittäistapauksessa velvollisuus järjestää kohtuullinen mukautus hakijalle, jotta hän voisi toimia vammaisneuvostossa yhdenvertaisesti muiden jäsenten kanssa.

Koska esteellisyys aiheutui Kelan tulkkauspalvelun puutteesta, lautakunta katsoi, ettei vastaajan epäonnistumista tulkkauksen järjestämisessä yrityksestä huolimatta voitu pitää mukautuksen epäämisenä tai kohtuullista mukautusta koskevan velvollisuuden laiminlyöntinä. Tilanteessa, jossa tieto Kelan tulkkauksen puuttumisesta ilmoitettiin juuri ennen tilauksen alkamisajankohtaa, oli kyse tosiasiallisesta olosuhteesta, mikä ei muodosta yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua henkilöön liittyvää syytä.

Vammaisneuvoston kokouksessa kokoussihteeri oli avustanut hakijaa kirjoittaen hänelle kaikki kokouksessa käsitellyt asiat ja puheenvuorot sekä kertoen hakijan kirjoittamat asiat muille kokoukseen osallistuneille. Hakijan väite siitä, että kokoussihteeri ei tilaisuuden alusta asti ollut avustanut hakijaa ei yksinään synnyttänyt olettamaa syrjinnästä. Koska hakijan mukautustarve ei kuitenkaan ollut esitetyn selvityksen perusteella täysimääräisesti toteutunut, lautakunta katsoi, että asiassa syntyi syrjintäolettama.

Lautakunta katsoi, että olennaisena seikkana mukautuksen kohtuullisuutta arvioitaessa on pidettävä sitä, että hakijalla on oikeus Kelan järjestämään tulkkaukseen osallistuakseen vammaisneuvoston toimintaan. Esitetyn selvityksen perusteella ei ilmennyt muita keinoja, joilla vastaaja olisi voinut jo toteuttamiensa toimien lisäksi kohtuudella toteuttaa hakijan tarvitsema mukautus lyhyellä varoitusajalla Kelan tulkkauksen puuttuessa. Lautakunta katsoi, että syrjintäolettama oli kumoutunut.

Lautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut laiminlyönyt sille yhdenvertaisuuslain 5 §:ssä säädettyä velvollisuutta edistää yhdenvertaisuutta.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta hylkäsi hakemuksen.