Tulkkauspalvelu ulkomaanmatkalle

XX.XX.2019 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Kuulonäkövammainen hakija katsoi, että Kela oli syrjinyt häntä hänen vammaisuutensa perusteella, koska Kela oli vaatinut hakijaa ilmoittamaan tarkat tiedot tulkkauksen tarpeesta hänen lomamatkallaan. Hakija katsoi, ettei tulkkia käyttävä henkilö ollut siten yhdenvertainen muiden ihmisten kanssa. Asiassa oli hakijan mukaan kyse myös kohtuullisten mukautusten epäämisestä.

Asiassa oli riidatonta, että hakijalla oli ollut oikeus saada tulkkausta ulkomaanmatkojaan varten ja että hakijalta oli edellytetty tulkkauksen tarpeesta tarkempia tietoja. Kela oli palveluntarjoajana halunnut asettaa edellytyksen, jonka tarkoitus oli ollut tuottaa laadukasta tulkkauspalvelua. Lisäksi Kela oli vedonnut kustannusten hallintaan. Tulkkauspalvelulain 10 §:n mukaan Kelan oli järjestettävä tulkkauspalvelu kokonaistaloudellisesti edullisimmin. Kela oli myös todennut, ettei se voinut järjestää tulkkausta oletetun tarpeen perusteella tai mahdollisesti jossain vaiheessa syntyvän tulkkauksen tarpeen perusteella. Lautakunta piti Kelan esiin tuomia perusteita pyytää tarkempia tietoja tulkkauksen tarpeesta asianmukaisina.

Kelan asettama edellytys oli koskenut kaikkia tulkkauspalvelun asiakkaita. Tämä oli ollut myös riippumatonta siitä, oliko kyseessä ulkomailla tai kotimaassa tapahtuva tulkkauspyyntö. Asiassa esitetystä selvityksestä ei ilmennyt, että hakijaa olisi kohdeltu eri tavoin kuin muita tulkkauspalvelun asiakkaita, jotka olivat hakijan kanssa vertailukelpoisessa asemassa. Asiassa ei voitu myöskään verrata hakijaa yleisesti muihin ihmisiin. Lautakunta katsoi, että hakijaa ei ollut kohdeltu epäsuotuisammin kuin muita tulkkauspalvelun asiakkaita vammaisuuden perusteella. Näin ollen syrjintäolettamaa ei ollut syntynyt.

Lautakunta totesi, että tulkkauspalvelun tarjoamisessa oli kyse hakijan lainsäädäntöön perustuvasta subjektiivisesta oikeudesta ja että Kelan asettama tulkkaustarpeen yksilöintiä koskeva edellytys koski kaikkia tulkkauspalvelun asiakkaita. Lautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut laiminlyönyt kohtuullisten mukautusten tekemistä asiassa, kun se ei ollut hyväksynyt hakijan vaatimusta siitä, ettei hänen tarvitsisi yksilöidä tulkkaustarvettaan.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi saadun selvityksen perusteella, ettei vastaaja ollut kohdellut hakijaa vammaisuuden perusteella epäsuotuisammin kuin vertailukelpoisessa tilanteessa olevaa tai ollutta henkilöä. Asiassa ei ollut syntynyt yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukaista syrjintäolettamaa, eikä kyse ollut myöskään kohtuullisten mukautusten epäämisestä, joten lautakunta hylkäsi hakemuksen.