Tulkkauspalvelu ulkomaanmatkalle

XX.XX.2019 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Kuulonäkövammainen hakija katsoi, että Kela oli syrjinyt häntä hänen vammaisuutensa perusteella, koska Kela myönsi näkevälle tulkkauspalvelun asiakkaalle tulkin suoraan 14 vuorokauden ulkomaanmatkan ajaksi. Kuulonäkövammaisen taas täytyi antaa lisäselvityksiä. Hakija katsoi, että kyse oli myös kohtuullisten mukautusten epäämisestä.

Kela totesi, että lisäselvityksiä koskien yli 14 vuorokauden ulkomaanmatkaa pyydetään kaikilta tulkkauspalvelun asiakkailta, mikäli perusteltu syy myöntää tulkkausta ei ilmene jo hakemuksesta. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että lisäselvitysten pyytäminen hakijalta ulkomaanmatkaa koskien oli koskenut yhdenvertaisesti kaikkia tulkkauspalvelun asiakkaita. Lautakunta katsoi, ettei käytännöllä ollut syrjivää vaikutusta, koska se ei saattanut kuulonäkövammaisia muihin nähden epäedullisempaan asemaan. Näin ollen olettamaa välillisestä syrjinnästä ei ollut syntynyt.

Hakijalle ei ollut myönnetty tulkkausta hänen 17 vuorokauden ulkomaan vapaa-ajan matkalleen. Asiassa saadun selvityksen mukaan Kela laski matkan keston kaikille samoin, mikä tarkoitti, että myös matka-aika kohteeseen laskettiin kahden viikon matkaan. Myös näkevältä tulkkauspalvelun asiakkaalta olisi hylätty hakemus 17 vuorokauden vapaa-ajan ulkomaanmatkasta.

Hakijan kanssa vertailukelpoisessa asemassa olivat muut tulkkauspalvelun asiakkaat. Käsiteltävässä olevassa asiassa vertailukelpoisuus perustui tulkkauspalvelun tarpeeseen, eli siihen tilanteeseen, johon tulkkausta tarvittiin, eikä vamman laatuun. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että tässä tapauksessa kuulovammaisten ja kuulonäkövammaisten tulkkauspalvelun asiakkaiden tarpeilla tulkille matkustamisen aikana ei ollut merkittävää eroa. Näin ollen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että hakija ei ollut joutunut vammaisuuden perusteella Kelan ulkomaanmatkojen laskentatavan vuoksi epäedullisempaan asemaan verrattuna näkevään kuulovammaiseen tulkkauspalvelun asiakkaaseen. Näin ollen syrjintäolettamaa ei ollut syntynyt.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että yhdenvertaisuuslain tarkoittamissa kohtuullisissa mukautuksissa on kysymys luonteeltaan tapauskohtaisista, yksittäisessä konkreettisessa tilanteessa vammaisen ihmisen tarpeisiin vastaavista toimenpiteistä, joiden keskeisenä tarkoituksena on varmistaa vammaisen henkilön mahdollisuus nauttia tai käyttää avoimia palveluja yhdenvertaisesti muiden kanssa. Lautakunta totesi, että kohtuullisten mukautusten tapauskohtaisuuden takia niillä ei ole tarkoitettu luoda yleisiä käytäntöjä. Hakijalla oli mahdollisuus saada tulkkausta pakettimatkoille ja hakija oli saanut vapaa-ajan lomalleen tulkkauspalvelua.

Kelan asettama laskentatapa ulkomaanmatkan keston osalta koski kaikkia tulkkauspalvelun asiakkaita. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut laiminlyönyt kohtuullisten mukautusten tekemistä asiassa, kun se ei ollut hyväksynyt hakijan vaatimusta siitä, että hänen matkansa tulisi laskea eri tavoin.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei hakija ollut vastaajan menettelyn vuoksi joutunut vammaisuuden perusteella epäedullisempaan asemaan kuin vertailukelpoisessa tilanteessa oleva tai ollut henkilö. Asiassa ei ollut syntynyt yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukaista syrjintäolettamaa. Vastaaja ei ollut myöskään laiminlyönyt kohtuullisten mukautusten tekemistä, joten lautakunta hylkäsi hakemuksen.