Tulkkauspalvelu

XX.XX.2019 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Hakija on henkilö, jolla on kuulonäkövamma. Hänelle on myönnetty Kansaneläkelaitoksen (Kelan) tulkkauspalvelupäätöksellä oikeus saada Kelan tulkkauspalvelun kautta tulkkauspalvelua.

Hakija tarvitsee tulkkausta aina näkökykynsä mukaisesti niin, että tulkki tilanteen mukaan välillä viittoo suomen kielen mukaisesti ja välillä kirjoitustulkkaa. Useimmiten molempien tulkkausmuotojen tulee olla hakijan käytössä yhden tulkkaustilauksen sisällä, jotta hakija voi yhdenvertaisesti osallistua (ns. hybriditulkkaus).

Hakija ei ollut saanut ruotsinkielistä kirjoitustulkkausta, koska Kelan tulkkauspalvelulla ei ole ohjeidensa mukaan lupaa välittää kuulonäkövammaiselle hakijalle tulkkia, jolla ei ole pätevyyttä kuurosokeustulkkauksessa. Hakija oli tarvinnut tulkkia ajankohtana, jolloin tulkit, joilla on kuurosokeustulkkauspätevyys, eivät olleet saatavilla. Hakija oli usein jäänyt ilman tulkkia, koska Kela ei ole pystynyt tarjoamaan hänelle tulkkia.

Hakija katsoo, että Kelan tulkkauspalvelu ei toiminut tulkkauspalvelulain tarkoittamalla tavalla huomioiden hänen yksilölliset tarpeensa, eikä hän saanut yhdenvertaista kohtelua, koska hänellä on kaksoisvamma.

Kela katsoi, ettei voimassa olevan lainsäädännön ja eri vammaisryhmien yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta Kelan menettelyä palvelun laadun ja toteuttamistavan määrittelyssä voitu pitää yksittäistä asiakasta vammaisuuden perusteella syrjivänä, koska samoja periaatteita noudatetaan yleisesti eri asiakasryhmien tulkkauspalvelun järjestämisessä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta oli aiemmissa ratkaisuissaan todennut, että hakijaa oli syrjitty välillisesti hänen näkövammansa perusteella, kun Kela ei ollut joustanut tulkkien koulutusvaatimuksista. Tässä asiassa joustamattomuus tulkkien koulutusvaatimuksesta oli johtanut kuulonäkövammaisen hakijan tulkkauspalvelun epäämiseen. Tämä näennäisesti yhdenvertainen peruste oli saattanut hakijan tulkkauspalveluja tarvitsevia kuulovammaisia epäedullisempaan asemaan kuulonäkövammaan liittyvän syyn takia.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, etteivät Kelan esittämät seikat oikeuttaneet hakijan asettamista muita epäedullisempaan asemaan kuulonäkövamman perusteella.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että Kelan menettely tulkkauspalvelun järjestämisessä oli ollut yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitettua hakijan välillistä syrjintää hänen vammaisuutensa perusteella ja kielsi Kelaa jatkamasta tai uusimasta syrjivää menettelyään sekä asetti kieltopäätöksen tehosteeksi 25 000,- euron uhkasakon.