Tulkkauspalvelu

XX.XX.2019 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Hakija on henkilö, jolla on kuulonäkövamma. Hänelle oli myönnetty Kansaneläkelaitoksen (Kelan) tulkkauspalvelupäätöksellä oikeus saada Kelan tulkkauspalvelun kautta tulkkauspalvelua. Hakija katsoi, että hän oli jäänyt ilman tulkkia, koska Kela ei jatkanut edellisen hankintakauden käytäntöä tilausten välittämisestä listalle, jos sopivaa tulkkia ei löytynyt. Kela ei välittänyt hakua kuin niille tulkeille, joille oli tehty sopimus tulkata kuulonäkövammaisille. Hakija katsoi tämän olleen syrjintää.

Kela katsoi, ettei Kelan menettelyä voimassa olevan lainsäädännön näkökulmasta voitu pitää hakijaa vammaisuuden perusteella syrjivänä menettelynä. Hakija ei Kelan käsityksen mukaan tullut epäsuotuisammin kohdelluksi muihin Kelan tulkkauspalvelun asiakkaisiin verrattuna, eikä Kela menetellyt yhdenvertaisuuslain säännösten vastaisesti.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että Kelan käytäntö siitä, ettei toisen tulkkaustuotteen tulkkia välitetä, oli johtanut hakijan tulkkauspalvelun epäämiseen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella hakijan itsensä ehdottama kuulonäkövammaiselle pätevä tulkki olisi ollut vapaana. Kela myös toteaa, ettei sen väliaikainen ohjeistus ollut käytössä siihen aikaan, kun hakija oli hakenut tulkkeja. Kela ei siis ollut missään tapauksessa välittänyt tulkkeja toisesta asiakasryhmästä. Kela oli kuitenkin tehnyt suorahankintoja tulkkauspalvelua järjestäessään. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asiassa oli tällä perusteella syntynyt olettama kohtuullisten mukautusten epäämisestä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että Kelan antamasta selvityksestä ei käynyt ilmi sellaisia seikkoja, jotka antaisivat aihetta olettaa, että tulkin tarjoaminen toisesta asiakasryhmästä hakijan toiveen mukaisesti olisi ollut kohtuuton, tai että se olisi aiheuttanut kohtuuttomia lisäkustannuksia. Lautakunta totesi, että Kelan hankintasopimus ei estänyt kohtuullisten mukautusten tekemistä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että Kelan käytäntö tulkkaustuotteiden rajaamisessa oli ollut joustamaton. Asiassa oli myös huomioitava korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussaan 12.1.2018 (KHO 2018:16) antama linjaus siitä, että henkilökohtaisen avun luonteesta subjektiivisena oikeutena seuraa, ettei henkilökohtaista apua saa järjestää siten, että sen käyttö järjestämistavan vuoksi tosiasiassa estyy.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että Kela oli laiminlyönyt kohtuullisten mukautusten tekemisen hakijalle ja siten syrjinyt hakijaa hänen vammaisuutensa perusteella yhdenvertaisuuslain 8 §:n vastaisesti. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta kielsi Kelaa jatkamasta tai uusimasta hakijaan kohdistuvaa syrjintää ja asetti asettaa kieltopäätöksensä tehosteeksi 25 000 euron uhkasakon.