Tulkkaus- ja kirjoitustulkkauspalvelu

XX.XX.2020 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Kela oli myöntänyt oikeuden käyttää tulkkauspalvelua kuurolle puheella kommunikoivalle henkilölle, jonka äidinkieli oli englanti. Hänen oli erittäin vaikeaa oppia suomea kuuroutensa vuoksi. Kela järjesti asianomistajalle tulkkauspalvelua puhutusta englannista kirjoitetuksi englanniksi, puhutusta suomesta kirjoitetuksi suomeksi sekä selkokielistä kirjoitustulkkausta (suomi-suomi). Asianomistaja pyysi Kelalta kirjoitustulkkausta puhutusta suomesta kirjoitetuksi englanniksi osallistuakseen kuulovammaisten vertaistukitoimintaan. Kela ei myöntänyt tulkkausta pyydetyllä tavalla. Asianomistaja olisi tarvinnut tulkkausta kirjoitustulkkauksena (suomi-englanti) vertaistukitoiminnassa. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asianomistajalla oli ollut tarve saada tulkkitilaukseensa kirjoitustulkkausta (suomi-englanti). Ottaen lisäksi huomioon tulkkauspalvelun luonne asianomistajan subjektiivisena oikeutena yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asiassa oli syntynyt yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukainen syrjintäolettama kohtuullisen mukautuksen epäämisestä.

Kelan mukaan sillä ei ollut velvollisuutta järjestää kirjoitustulkkausta hakijan esittämällä tavalla, koska se ei ole tulkkauspalvelulain mukaista. Kela totesi, ettei se palvelun laadun varmistamisen ja hankinnan vuoksi pysty järjestämään palvelua esitetyllä tavalla. Kela piti pyydetyn mukautuksen tekemistä mahdottomana, koska Kelan mukaan kyse ei olisi ollut tulkkauspalvelulain 4 §:n 1 kohdan mukaisesta tulkkauksesta, eikä Kelalla siten olisi toimivaltaa sen järjestämiseen.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ottaen huomioon tulkkauspalvelulain 1 §:ssä säädetyn tarkoituksen edistää vammaisen henkilön mahdollisuuksia toimia yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä ja 10 §:n säännöksen tulkkauspalvelun järjestämisestä sekä perustuslain 22 §:n julkisen vallan velvollisuudesta turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, ettei tulkkauspalvelulain 4 §:n 1 kohta estä puhutun suomen tulkkaamista kirjoitetuksi englanniksi. Lautakunta myös totesi, ettei Kela voinut toimivaltaansa vedoten jättää noudattamatta yksittäisessä tapauksessa yhdenvertaisuuslaissa säädettyä velvoitetta kohtuullisiin mukautuksiin. Lisäksi lautakunta totesi, että vakuutusoikeuden päätöksen (VakO 2859:2016) mukaan tulkkauspalvelulain säännöksissä ei ole asetettu suomen, ruotsin ja saamen kieltä koskevaa rajoitusta tulkkauspalvelun järjestämiselle. Vakuutusoikeuden päätöksen mukaan Kelan ei olisi siten tullut hylätä englanninkielisen henkilön hakemusta oikeudesta tulkkaukseen asiointitilanteissa suomen kielestä kirjoitettuun englantiin tai suomen kielestä ASL (American Sign Language) -viittomakielelle.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, ettei palvelun järjestäminen pyydetyn mukautuksen tapaan aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia. Lautakunta totesi, etteivät hankinta ja sen järjestely olleet sellaisia syitä, joiden perusteella kohtuullisia mukautuksia vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi voitaisiin jättää toteuttamatta. Lisäksi kohtuullisella mukautuksella huomioitaisiin asianomistajan toiveet ja yksilölliset tarpeet tulkkauspalvelulain 10 §:n mukaisesti. Yhdenvertaisuuslain 9 §:n mukaisesti myös sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen ei ole syrjintää.

Lautakunta katsoi, että Kela oli evännyt asianomistajalta kohtuullisen mukautuksen palvelun järjestämiseen kirjoitustulkkauksena (suomi-englanti). Lautakunta kielsi Kelaa uusimasta tai jatkamasta asianomistajan syrjintää ja asetti kieltopäätöksensä tehosteeksi 5 000 euron uhkasakon.