Syrjintä kielen perusteella tuomioistuinlaitoksen puhelinvaihteessa

XX.02.2025 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Hakija yritti ottaa yhteyttä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon ruotsinkielisen asiakaspalvelunumeron kautta saamatta vastausta. Tämän jälkeen hakija soitti toimiston puhelinvaihteeseen, jossa vaihteenhoitaja yhdisti puhelun väärälle viranomaiselle keskustelematta hakijan kanssa. Hakija soitti uudelleen vaihteeseen, jolloin hänelle ilmoitettiin, että vaihde on suomenkielinen. Vaihteenhoitaja kertoi suomeksi, että saadakseen palvelua ruotsiksi hakijan tulisi ottaa yhteyttä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston asiakaspalvelunumeroon seuraavana päivänä asiakaspalvelun aukioloaikana tai ottaa yhteyttä sähköpostitse. Puhelinvaihteen toiminnasta vastaa Tuomioistuinvirasto.

Lautakunta katsoi, että hakijan kielelliset oikeudet eivät olleet toteutuneet, koska hakija oli aluksi yhdistetty väärälle viranomaiselle ja tämän jälkeen saanut palvelua vain suomeksi, vaikka hakija oli nimenomaisesti pyytänyt palvelua ruotsiksi. Se seikka, että ensimmäiseen puheluun vastannut vaihteenhoitaja yhdisti hakijan väärään viranomaiseen sisäisten ohjeiden vastaisesti eikä keskustellut hakijan kanssa, voidaan perustellusti katsoa johtuneen siitä, että hakija puhui ruotsia. Toiseen puheluun vastannut vaihteenhoitaja edellytti, että hakija käyttää suomea vastoin tahtoaan. Palvelun laatu molemmissa puheluissa ovat olleet huonompia sen vuoksi, että hakija käytti ruotsia. Hakijaa on siten yhdenvertaisuuslain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohdeltu epäsuotuisammin kuin suomenkielistä henkilöä vertailukelpoisessa tilanteessa olisi kohdeltu.

Vastaaja oli esittänyt, että ruotsinkielisen puhelinvaihteen saatavuus oli taattu, kun neljä kuudesta vaihteenhoitajasta osasi ruotsia. Käytännössä tämä edellyttää vastaajan mukaan kuitenkin, että oikeushallinnon virastoilla on erillinen numero ruotsinkieliseen vaihteeseen, jotta puhelut voidaan yhdistää ruotsia osaaville vaihteenhoitajille. Tapahtumahetkellä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa ei ollut käytettävissä ruotsinkielistä puhelinvaihdetta, minkä vuoksi puhelut saattoivat yhdistyä vaihteenhoitajalle, joka ei palvellut asiakkaita ruotsiksi.

Lautakunta totesi, että vaikka virastojen menettelyt ovat saattaneet vaikeuttaa ruotsinkielisen palvelun antamista, on vastaajalla, joka vastaa puhelinvaihteesta, ollut velvollisuus oma-aloitteisesti huolehtia siitä, että hakijan kielelliset oikeudet toteutuvat kussakin yksittäistapauksessa. Lautakunta totesi myös, että vastaajan tarkoituksella ei ole merkitystä arvioitaessa, onko syrjintää tapahtunut.

Lautakunta katsoi, että asiassa oli syntynyt olettama välittömästä syrjinnästä kielen perusteella. 

Syrjintäolettaman kumoamisen osalta lautakunta katsoi, että hakijan erilainen kohtelu ei ollut perustunut lakiin yhdenvertaisuuslain 11 §:n mukaisesti. Vastaaja ei siten ollut kumonnut syrjintäolettamaa.

Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta syrjintää. Lautakunta asetti kiellon tehosteeksi 3 000 euron uhkasakon. Lautakunta suositti vastaajaa maksamaan hakijalle 1 500 euron hyvityksen. Vastaaja on ilmoittanut maksaneensa hakijalle yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan suositteleman hyvityksen.