Syrjintä kielen perusteella Energiavirastossa
XX.02.2025 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta
XX.02.2025
Kieli
Hyvitys, Uhkasakko, Välitön syrjintä, Viranomainen
Lainvoimainen
Hakija oli soittanut vastaajan kuluttajille tarkoitettuun palvelunumeroon ja puhunut ruotsia. Asiakasneuvoja oli aluksi vastannut ruotsiksi, ettei tämä osannut ruotsia. Kun kävi ilmi, ettei hakija puhunut suomea, keskustelu käytiin englanniksi. Asiakasneuvoja oli kertonut, että voi kestää joitain tunteja, ennen kuin ruotsia osaava työntekijä soittaa hakijalle takaisin. Asiantuntija soitti hakijalle takaisin kolmentoista päivän kuluttua.
Lautakunta katsoi, että vaikka hakija oli lopulta saanut vastaajalta palvelua ruotsiksi, hakijan kielelliset oikeudet eivät olleet toteutuneet täysmääräisesti, koska hakija ei ollut saanut ensimmäisessä puhelussaan palvelua ruotsiksi. Vastaajalla on ollut velvollisuus varmistaa, että henkilöstössä on kielitaitoista henkilökuntaa ja että hakijan kielelliset oikeudet toteutuvat jokaisessa yksittäistapauksessa. Vastaajan tarkoituksella ei ole merkitystä arvioitaessa, onko syrjintää tapahtunut. Hakijaa oli siten kohdeltu epäsuotuisammin kuin suomenkielisiä vertailukelpoisessa tilanteessa olisi kohdeltu, koska hakija ei ollut saanut käyttää ruotsia asioidessaan vastaajan kanssa. Näin ollen oli syntynyt olettama välittömästä syrjinnästä kielen perusteella kuluttajille tarkoitetussa palvelunumerossa saadun palvelun osalta.
Lautakunta katsoi asiantuntijan takaisinsoiton osalta olevan uskottavaa, että vastaajan palvelun odotusajat olivat pidentyneet vastaajan kuvaaman poikkeuksellisen suuren työmäärän vuoksi. Vaikka oli mahdollista, että hakijan odotusaika oli ollut pidempi hänen käyttämänsä kielen vuoksi, ei pelkkä väite tai epäily riittänyt syrjintäolettaman syntymiseen.
Hakija oli myös soittanut vastaajan vaihteeseen, joka oli yhdistänyt hänet ensin väärälle taholle. Kun hakija oli soittanut uudelleen, yhdistettiin hänet vastaajan kirjaamoon, josta hän oli saanut puhelinnumeron asiantuntijalle. Lautakunta totesi, että vaihdetta ylläpiti toinen viranomainen, eikä näin ollen ollut syntynyt olettamaa siitä, että vastaaja olisi syrjinyt hakijaa. Vastaajan kirjaamon tarjoamaa palvelua koskien lautakunta katsoi, että vaikka asiakaspalvelu ei ollut ollut moitteetonta, hakija oli kuitenkin voinut hoitaa asiansa ja saanut palvelua ruotsiksi. Hakijaa ei ollut kohdeltu epäsuotuisammin yhdenvertaisuuslain tarkoittamalla tavalla, eikä olettamaa syrjinnästä ollut syntynyt.
Hakija oli lisäksi tehnyt vastaajalle ilmoituksen sähköyhtiön menettelystä. Vastaaja oli myöhemmin lähettänyt hakijalle samaa sähköyhtiötä koskevan päätöksen, joka oli laadittu suomeksi. Lautakunta totesi muun muassa, että vastaajalla ei ollut velvollisuutta kääntää päätöstä hakijalle ja että vastaaja oli täyttänyt velvollisuutensa tarjota hakijalle palvelua ruotsiksi lähettämällä päätöksestä ruotsinkielisen selosteen.
Kuluttajille tarkoitettua palvelunumeron puhelua koskevan syrjintäolettaman kumoamisen osalta lautakunta katsoi, että hakijan erilainen kohtelu ei ollut perustunut lakiin yhdenvertaisuuslain 11 §:n mukaisesti. Vastaaja ei siten ollut kumonnut syrjintäolettamaa, ja vastaajan menettely oli ollut välittömästi syrjivää kielen perusteella.
Vastaaja oli katsonut, ettei se voi jatkaa tai uusia syrjintää tai ryhtyä toimiin yhdenvertaisuuslain mukaisten velvollisuuksiensa täyttämiseksi, koska kysymyksessä oleva palvelunumero oli lakkautettu. Lautakunta totesi, että juuri kyseisen numeron sulkeminen, johon hakija oli ollut yhteydessä, ei poista mahdollisuutta jatkaa tai uusia syrjintää mahdollisissa tulevissa yhteydenotoissa. Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta syrjintää hakijaa kohtaan riippumatta yhteydenottokanavasta.
Vastaajan yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden osalta lautakunta katsoi, ettei ollut aihetta velvoittaa vastaajaa ryhtymään toimiin ottaen huomioon, että vastaaja oli ilmoittanut käynnistäneensä toimenpideohjelman ruotsinkielisen palvelun parantamiseksi.
Lautakunta asetti antamansa kiellon ja määräyksen tehosteeksi 3 000 euron uhkasakon. Lautakunta suositti vastaajaa maksamaan hakijalle 1 000 euroa hyvitystä. Vastaaja on ilmoittanut maksaneensa hakijalle yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan suositteleman hyvityksen.