Synnytyssairaalan esteellinen varustus

XX.XX.2024 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Hakijat A ja B käyttävät vammaisuutensa johdosta pyörätuolia liikkumiseen. Hakijoiden lapsi oli syntynyt vastaajan sairaalassa, jossa hakijat ja heidän vastasyntynyt lapsensa olivat yöpyneet ja saaneet hoitoa. Hakijoiden mukaan he eivät olleet pystyneet aloittamaan vauvanhoitoa ja sen harjoittelua osastolla potilashuoneen vauvansängyn ja hoitopöydän esteellisyyden vuoksi. Hakijat olivat ennen synnytyskäyntiään käyneet tutustumassa sairaalatiloihin sekä huomauttaneet vastaajalle esteellisyydestä.

Asiassa oli riidatonta, että hakijat eivät pyörätuolin käyttäjinä olleet pystyneet itsenäisesti ja täysmääräisesti hoitamaan vastasyntynyttä lastaan vastaajan osastolla esteellisen varustelun johdosta.

Lautakunta katsoi, että mahdollisuutta käyttää potilashuoneen vauvansänkyä ja hoitopöytää voidaan pitää hakijoille olennaisena ja tarpeellisena osana vastaajan synnytykseen liittyvissä terveydenhuoltopalveluissa. Potilashuoneen varustelun esteellisyyttä pyörätuolia käyttäville hakijoille oli pidettävä yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla hakijoihin heidän vammaisuutensa perusteella kohdistuvaksi erityiseksi rajoitukseksi.

Lautakunta katsoi, että hakijat olivat vastaajan potilashuoneen varustelun esteellisyyden vuoksi joutuneet muita vastaavassa tilanteessa olevia epäedullisempaan asemaan vammaisuutensa perusteella. Lautakunta totesi, että vastaajalla oli viranomaisena ollut velvollisuus järjestää pyörätuolia käyttäville hakijoille palvelunsa esteettömästi jo ennen hakijoiden nimenomaista mainintaa esteellisyydestä. Lautakunta katsoi, että asiassa on syntynyt olettama välillisestä syrjinnästä vammaisuuden perusteella.

Lautakunta katsoi, ettei asiassa saadusta selvityksestä ilmennyt yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitettua hyväksyttävää tavoitteita sille, että potilashuoneen varustelut olivat olleet esteellisiä ja että havaittuja esteettömyyspuutteita ei ollut korjattu.

Lautakunta katsoi, että syrjintäolettama ei ollut kumoutunut ja että vastaaja oli syrjinyt hakijoita välillisesti heidän vammaisuutensa perusteella. Lautakunta kielsi vastaajaa uusimasta tai jatkamasta hakijoihin kohdistuvaa syrjintää.

Lautakunnan arvioitua, että asiassa oli kysymys välillisestä syrjinnästä, ei kohtuullisten mukautusten epäämistä ollut aiheellista tutkia erikseen.

Lautakunta suositti vastaajaa maksamaan kummallekin hakijalle erikseen 2 500 euron hyvityksen.

Lautakunta katsoi vastaajan laiminlyöneen yhdenvertaisuuslain 5 §:n mukaisen velvollisuutensa edistää yhdenvertaisuutta sekä velvoitti vastaajan ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi, jotta vammaiset henkilöt voivat käyttää vastaajan seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja muiden kanssa yhdenvertaisesti niin, että se varmistaa palveluittensa tehokkaan ja yhdenvertaisen saavutettavuuden.