Strategiapalkkiojärjestelmän syrjivyys

XX.03.2025 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Asiassa oli vastaajana yritys, jolla oli käytössään vuositasoiseen menestykseen ja strategisten tavoitteiden saavuttamiseen perustuva strategiapalkkio. Strategiapalkkio maksettiin vastaajayrityksen laatimien strategiapalkkioperusteiden mukaisesti. Lautakunnan arvioitavana oli, oliko vastaajayrityksen hakemuksen tekohetkellä voimassa olleiden taikka sittemmin muutettujen strategiapalkkioperusteiden soveltaminen voinut johtaa perhevapaita käyttäneiden työntekijöiden tasa-arvolaissa tarkoitettuun syrjintään.

Strategiapalkkiossa oli lautakunnan käsityksen mukaan kyse taannehtivaksi palkaksi katsottavasta palkanerästä. Unionin tuomioistuimen Lewen­-tuomiossa (1999) esitetyn mukaisesti vanhempain- ja hoitovapaalla olevilla työntekijöillä on oltava oikeus vähintään työssäoloaikaansa suhteutettuun osuuteen taannehtivaksi palkaksi katsottavasta palkanerästä. Arvioitavana olevassa asiassa oli olennaista soveltaa niin sanottua itsevertailua tilanteeseen, jossa työntekijällä ei olisi ollut perheenhuoltovelvollisuutta eli tarkastella sitä, olisiko työssäoloehto täyttynyt, jos työntekijä ei olisi käyttänyt oikeuttaan perhevapaisiin.

Hakemuksen tekohetkellä voimassa olleiden perusteiden mukaan strategiapalkkion saaminen edellytti muun muassa, että henkilö oli työskennellyt palkkion kertymisvuonna vähintään kuuden kuukauden ajan. Työskentelyä vastaavaksi ajaksi ei luettu palkattomia sairaslomia, palkattomia perhevapaita, vuorotteluvapaita tai muita palkattomia vapaita. Strategiapalkkioperusteissa ei siten ollut huomioitu lainkaan palkattomien perhevapaiden vaikutusta työssäoloehdon täyttymiseen. Perhevapaalla olleet työntekijät oli näin ollen asetettu epäedulliseen asemaan perhevapaan käyttämisen vuoksi, ja asiassa syntyi olettama välillisestä syrjinnästä.

Vastaajayritys muutti strategiapalkkion perusteita asiaa lautakunnassa käsiteltäessä. Muutoksen jälkeen strategiapalkkion piiriin kuuluminen edellytti edelleen sitä, että työntekijä oli työskennellyt vähintään kuuden kuukauden ajan palkkion kertymisvuonna, mihin aikaan ei luettu palkattomia vapaita. Nyt yli kuusi kuukautta jatkuneen perhevapaan osalta huomioitiin kuitenkin työssäoloaika ja raskausaika sekä palkallinen adoptio- ja vanhempainvapaa pro rata temporis -periaatteen mukaisesti suhteessa täyteen kalenterivuoteen siten, että työntekijä ei menettänyt kyseistä aikaa vastaavaa strategiapalkkio-osuutta. Lautakunta totesi, että uudistuksen jälkeen yli kuusi kuukautta perhevapaalla olleen työntekijän strategiapalkkion määrä suhteutettiin työssäolo- tai sen veroisena pidettävään aikaan, mitä oli pidettävä tasa-arvolain mukaisena. Uusien perusteiden osalta ei siten syntynyt olettamaa syrjinnästä siltä osin kuin oli kyse yli kuusi kuukautta perhevapaalla palkkion kertymisvuonna olleesta työntekijästä.

Alle kuusi kuukautta perhevapailla olleiden työntekijöiden osalta lautakunta totesi, että yksittäisessä tapauksessa oli sovellettava niin sanottua itsevertailua. Olettama alle kuusi kuukautta perhevapaalla olleeseen työntekijään kohdistuvasta syrjinnästä syntyy silloin kun työntekijän työsuhde on kestänyt palkkion kertymisvuonna vähintään strategiapalkkion piiriin kuulumiseksi edellytetyt kuusi kuukautta, mutta työntekijä on tuosta ajasta osan ollut perhevapaalla siten, että työssäolon veroiseksi luettava palkallinen perhevapaa-aika on jäänyt työsuhteen keston ja palkattoman perhevapaan käyttämisen vuoksi kuutta kuukautta lyhyemmäksi. 

Vastaaja perusteli menettelyään muun muassa sillä, että se oli toiminut lainsäädännön edellyttämällä tavalla ja noudattanut työnantajaliitolta saamiaan ohjeita. Muutettujen perusteiden osalta vastaajayritys esitti pyrkineensä edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta muuttamalla perusteita tasa-arvovaltuutetun lausunnon mukaiseksi. Lautakunta katsoi hakemuksen tekohetkellä voimassa olleiden perusteiden osalta, ettei vastaajayritys ollut esittänyt tasa-arvolain 7 §:n 4 momentissa tarkoitettuja hyväksyttäviä tavoitteita menettelylleen. Uudistettujen perusteiden osalta lautakunta katsoi, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämistä oli sinänsä pidettävä laissa tarkoitettuna hyväksyttävänä perusteena. Ottaen kuitenkin huomioon, että perusteiden soveltaminen saattoi edelleen johtaa alle kuusi kuukautta perhevapaalla olleen työntekijän syrjintään, ei vastaajayrityksen keinoa tämän tavoitteen saavuttamiseksi ollut pidettävä asianmukaisena.

Vastaajan menettelyssä katsottiin siten olleen kyse tasa-arvolain 7 §:n 3 momentissa ja 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta vanhemmuuteen ja perheenhuoltovelvollisuuteen perustuvasta välillisestä syrjinnästä. Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta syrjivää menettelyään.