Sähkömopon lataaminen

XX.XX.2021 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Hakija on vammainen henkilö, joka käyttää sähkömopoa liikkumisen apuvälineenä. Hakija asuu vastaajan vuokra-asunnossa. Hakija katsoi, että vastaaja syrjii häntä hänen vammaisuutensa perusteella, kun vastaaja peri häneltä kahdeksan euron vuokraa sähkömopon lataamisesta pyörävarastossa. Vastaaja maksoi hakijalle perityt kulut takaisin, eikä enää peri lataamisesta kuluja.

Ottaen huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen suuren jaoston päätös (antopäivä 15.4.2021, suuri jaosto, asia C-30/19, ECLI:EU:C:2021:269, tuomion 46 ja 47 kohta) yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että lautakunnan tuli tutkia hakemus, vaikka vastaaja maksoi takaisin hakijalle sähkömopon lataamisesta aiheutuneet kulut, eikä enää jatkossa peri lataamisesta kuluja.

Hakija tarvitsee sähkömopoa liikkumiseensa vammaisuutensa vuoksi. Hakija ei voi ladata sähkömopoaan asunnossaan, koska se ei mahdu hissiin. Hakija joutui maksamaan sähkömopon lataamisesta pyörävarastossa samalla tavalla kuin muut asukkaat maksoivat kulkuvälineidensä lataamisesta. Lisäksi kahdeksan euroa kuukaudessa oli yli todellisten kustannusten. Lautakunta katsoi, että vastaajan sähkömopon lataamista koskeva näennäisesti yhdenvertainen sääntö on yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla saattanut hakijan muita henkilöitä epäedullisempaan asemaan hänen vammaisuutensa perusteella.

Vastaajan oli syrjintäolettaman kumotakseen näytettävä, ettei sillä on ollut toiminnalleen hyväksyttävä tavoite. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella vastaaja oli alun perin katsonut, että kyse on vain paikan vuokraamisesta. Vastaaja oli perinyt korvausta säilytyspaikasta ja sähköstä. Hakijan mukaan vastaaja oli katsonut, että kaikilta tulisi periä sama maksu, eikä yhtä asukasta voida kohdella eri tavalla. Vastaaja myöhemmin totesi, ettei vastaaja enää peri hakijan sähkökulkuneuvon latauspistepaikasta kahdeksan euron vuokraa ja palautti hakijalle vuokrauksen alusta lukien hakijan maksamat kulut.

Lautakunta totesi, ettei vastaaja ole vastauksessaan esittänyt hyväksyttävää tavoitetta toiminnalleen. Vastaaja ei siten kumonnut asiassa syntynyttä syrjintäolettamaa. Lautakunta katsoi, että vastaaja on syrjinyt hakijaa yhdenvertaisuuslain 8 §:n vastaisesti vammaisuuden perusteella, kun vastaaja veloitti hakijaa sähkömopon lataamisesta saman verran kuin muita asiakkaita ja yli todellisten kustannusten. Lautakunta ei kuitenkaan katsonut aiheelliseksi asettaa kielto- tai velvoitepäätöstä, koska vastaaja oli toteuttanut kohtuulliset mukautukset.