Ruotsinkielinen pelastusalan peruskoulutus

22.5.2024 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Sisäministeriö järjestää pelastustoimen ammatillista peruskoulutusta pääasiassa suomen kielellä Pelastusopistolla Kuopiossa, jossa opiskelijoille tarjotaan ilmainen majoittuminen ja ruokailu. Vastaavaa ruotsinkielistä koulutusta ei järjestetä säännöllisesti, vaan koulutustarpeen ja kysynnän mukaan. Ruotsinkielinen koulutus järjestettiin Vaasassa, jossa opiskelijoiden edellytettiin itse vastaavan majoitus- ja ruokailukustannuksistaan.

Sisäministeriö on esittänyt menettelynsä perustuneen Pelastusopistosta annetun lain 23 §:ään, jonka mukaan majoitus ainoastaan Pelastusopiston asuntolassa on maksutonta, kun taas alueellisilla kursseilla majoitus on omakustanteista. Sisäministeriö on viitannut kurssien järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin sekä todennut, ettei sillä ole tiloja majoituksen järjestämiseen muualla kuin Pelastusopistolla eikä resursseja ulkopuolisen majoituksen korvaamiseen. Ruotsikielisen väestön kotiseudulla järjestetyllä kurssilla sisäministeriö on pyrkinyt lisäämään ruotsinkielisen väestön hakeutumista pelastajakoulutukseen sekä vastaamaan rannikkoalueen pelastajatarpeeseen. Menettelyssä on ennemminkin ollut kyse ruotsinkielisen väestön positiivisesta erityiskohtelusta.

Lautakunta totesi, että ruotsinkielistä väestöä asuu myös muualla kuin nyt kysymyksessä olevalla alueella, mutta koulutusta ei ole järjestetty muilla alueilla tai Pelastusopistolla Kuopiossa. Ottaen huomioon koulutukseen osallistumisesta ruotsinkielisille opiskelijoille aiheutuneet kustannukset, sisäministeriön menettely ei ollut ruotsinkielisen väestön positiivista erityiskohtelua.

Lautakunta katsoi, että asiassa syntyy olettama ruotsinkielisiin opiskelijoihin kielen perusteella kohdistuneesta välittömästä syrjinnästä. Lautakunta katsoi, että Pelastusopistosta annetun lain 23 §:ää ei ole pidettävä riittävän tarkkarajaisena ja täsmällisenä siten, että ruotsinkielisten opiskelijoiden erilaista kohtelua voitaisiin perustella sen nojalla. Vastaajan ei katsottu esittäneen laista johtuvaa oikeuttamisperustetta menettelylleen. Lautakunta totesi, että tavoitetta lisätä ruotsinkielisen väestön hakeutumista pelastustoimen ammatilliseen peruskoulutukseen oli pidettävä sinänsä hyväksyttävänä. Tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot olivat kuitenkin asettaneet ruotsinkieliset opiskelijat taloudellisesti olennaisesti suomenkielisiä epäsuotuisampaan asemaan, minkä vuoksi keinoja ei voitu pitää oikeasuhtaisina.

Lautakunta katsoi, että sisäministeriö ei ollut kyennyt kumoamaan asiassa syntynyttä syrjintäolettamaa, ja että menettelyssä oli kysymys ruotsinkielisiin opiskelijoihin kielen perusteella kohdistuneesta välittömästä syrjinnästä ja kielsi sisäministeriötä uusimasta syrjintää.

Lautakunta kiinnitti sisäministeriön huomiota sen yhdenvertaisuuslain 5 §:ään perustuvaan velvollisuuteen edistää yhdenvertaisuutta toimenpitein, jotka eivät ole syrjiviä.