Ruotsinkielinen ortodoksisen uskonnon opetus

XX.XX.2020 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Hakija katsoi lapsensa tulleen syrjityksi ruotsinkielisen ortodoksisen uskonnon opetuksen järjestämisessä uskontonsa, äidinkielensä ja asuinpaikkansa perusteella. Aluehallintovirasto katsoi hakijan valitukseen antamassaan päätöksessä, että uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus kunnan ruotsinkielisessä opetustoimessa ei ollut voimassa olevan lainsäädännön ja opetussuunnitelman perusteiden mukaista.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, etteivät suomen ja ruotsinkielinen ortodoksisen uskonnon opetus olleet sillä tavoin vertailukelpoisia, että hakijaa olisi kielen perusteella syrjitty verrattuna kunnan suomenkieliseen ortodoksisen uskonnon opetukseen. Asiassa vertailukelpoinen ryhmä oli muut hakijan lapsen luokalla katsomusaineita opiskelevat oppilaat. Näin ollen asiassa ei syntynyt hakijan lapsen äidinkieleen perustuvaa syrjintäolettamaa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että kunnat päättävät itsenäisesti opetussuunnitelmistaan, eikä kunta ollut päättänyt muiden kuntien opetussuunnitelmista. Asiassa ei syntynyt tällä perusteella syrjintäolettamaa asuinpaikkaan perustuvasta syrjinnästä.

Hakijan lapsen matkustaminen kouluun toiseen kuntaa opetusta saamaan oli hakijan omaan päätökseen perustuva asiaintila, joten tälläkään perusteella asiassa ei syntynyt syrjintäolettamaa asuinpaikkaan perustuvasta syrjinnästä.

Koska hakijan lapsi oli saatujen selvitysten mukaan ollut luokassaan ainoa ortodoksista uskontoa opiskeleva lapsi, olivat opetussuunnitelman perusteista poikkeavat yhteiset katsomusaineiden opetustilanteet, etenkin kun suurin osa opetuksesta oli toteutettu yhteisopetuksena, omiaan saattamaan hakijan lapsen sekä sosiaalisesti että oppimisen suhteen luokassa heikompaan asemaan suhteessa enemmistönä oleviin oppilaisiin. Samoin pätevän opettajan puuttuminen oli ollut näissä olosuhteissa omiaan saattamaan hakijan lapsen luokassaan ainoana ortodoksisen uskonnon opiskelijana epäedullisempaan asemaan muihin luokassa katsomusaineita opiskelleisiin verrattuna.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei kunta ollut kyennyt kumoamaan syntynyttä syrjintäolettamaa ja että kunnan menettely hakijan lasta kohtaan ruotsinkielisen ortodoksisen uskonnon opetuksen järjestämisessä oli ollut yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä välillistä syrjintää hänen uskontoonsa liittyvien syiden perusteella.