Ravintolan esteettömyys

XX.03.2025 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Tapauksessa oli kyse vastaajan ravintolassa järjestämästä yleisötapahtumasta ja ravintolan esteettömän sisäänkäynnin muuttumisesta esteelliseksi julkisivukorjauksen aikana. Pyörätuolia käyttävä hakija oli ennen tapahtumaa ollut yhteydessä ravintolaan tiedustellakseen esteettömän kulun järjestämisestä ja ilmoittanut, että taksinkuljettaja voisi tarvittaessa avustaa häntä sisäänkäynnin portaissa. Tapahtumapäivänä kävi ilmi, ettei hakija päässyt sisään pelkästään taksinkuljettajan avustamana. Taksinkuljettaja pyysi ravintolan henkilökunnalta apua porrasvedossa, mutta ravintolan edustaja kieltäytyi avustamasta vedoten työturvallisuuteen. Hakija ei siten voinut osallistua yleisötapahtumaan.

Vastaaja vetosi siihen, että ravintolan julkisivukorjauksen vuoksi esteetön sisäänkäynti oli tilapäisesti poistettu käytöstä. Asiasta oli ilmoitettu ravintolan verkkosivuilla, ja vastaajan mukaan kaikki sisäänkäynnit edellyttivät portaiden käyttöä eikä tilapäisen luiskan asentaminen ollut mahdollista. Lautakunta katsoi, että vastaajalla on velvollisuus huolehtia siitä, että yleisölle avoimiin tilaisuuksiin on yhdenvertainen pääsy myös vammaisille henkilöille. Kun ravintolan pysyvä esteetön luiska oli poistettu käytöstä julkisivukorjauksen vuoksi, vastaajalle oli syntynyt velvollisuus huolehtia esteettömän kulun järjestämisestä. Vastaaja ei kuitenkaan ollut esittänyt selvitystä konkreettisista toimenpiteistä esteettömyyden turvaamiseksi eikä osoittanut selvittäneensä vaihtoehtoisia ratkaisuja remontin aikana. Lautakunta katsoi vastaajan menettelyssä olleen kyse esteettömyyden laiminlyönnin muodossa tapahtuneesta välillisestä syrjinnästä.

Kohtuullisten mukautusten osalta lautakunta katsoi, että viimeistään hakijan saavuttua paikalle vastaajan olisi tullut arvioida mahdollisuutta toteuttaa hakijalle tarpeellinen kohtuullinen mukautus. Hakijan mukaan koulutettu invataksinkuljettaja olisi pääosin vastannut porrasvedosta, jolloin ravintolan henkilökunnan tehtäväksi olisi jäänyt pyörätuolin vakauttaminen ja ohjaaminen. Vastaaja kieltäytyi avustamasta vedoten työturvallisuuteen. Lautakunta katsoi, että turvallisuuteen liittyvät syyt voivat tietyissä tilanteissa oikeuttaa mukautuksista kieltäytymisen, mutta tässä tapauksessa vastaaja ei ollut riittävästi selvittänyt, olisiko avustaminen voitu toteuttaa turvallisesti. Kun otettiin huomioon portaiden vähäinen määrä, koulutetun invataksinkuljettajan rooli sekä henkilökunnan saatavuus tapahtumahetkellä, lautakunta katsoi, että vastaajalta olisi voitu kohtuudella edellyttää avustamista porrasvedossa. Lautakunta katsoi, että vastaajan menettelyssä oli siten kyse sekä välillisestä syrjinnästä että kohtuullisten mukautusten epäämisestä.

Lautakunta suositti vastaajaa maksamaan hakijalle 1 000 euron hyvityksen häneen kohdistuneesta syrjinnästä.