Pyörätuolipaikka junassa

XX.XX.2024 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Pyörätuolilla liikkuvan hakijan on ollut määrä matkustaa paikkakuntien A, B ja C väli junalla. Hän ei ollut varannut matkalle pyörätuolipaikkaa, mitä vastaaja ei myöskään edellytä pyörätuolilla liikkuvalta matkustajalta. Matkan aikana kävi ilmi, että jälkimmäisen B–C-yhteyden kalustoon ei sisältynyt esteetöntä vaunua. Turvallisuussyihin vedoten hakijalle ilmoitettiin, ettei hän voisi matkustaa aikomallaan vuorolla paikkakunnalle C. Hakijalle varattiin paikka seuraavaan junaan, johon sisältyi palveluvaunu. Hakija pyysi lautakuntaa tutkimaan, oliko vastaaja syrjinyt häntä vammaisuuden perusteella yhteysvälin kalustosta päättäessään ja toisaalta estäessään hakijaa matkustamasta junayhteydellä, johon hän oli ostanut lipun.

Vastaaja esitti, että lähtökohtaisesti pyörätuolilla liikkuva matkustaja voi matkustaa myös vaunussa, jossa ei ole pyörätuolipaikkaa. Konduktööri voi kuitenkin EU:n rautatievastuuasetuksen nojalla kieltäytyä ottamasta toimintarajoitteista matkustajaa kyytiin, mikäli tällä ei ole saattajaa tai tämä ei ole kykenevä liikkumaan itsenäisesti ilman apuvälineitä. Hakijan tapauksessa konduktöörin päätös olla päästämättä hakijaa junaan oli perustunut turvallisuusmääräyksiin ja matkustajaturvallisuuteen.

Lautakunta jätti hakemuksen tutkimatta toimivaltaansa kuulumattomana siltä osin kuin siinä oli kysymys kalustokokoonpanosta päättämisestä.

Hakijan menomatkaa koskevien tapahtumien osalta lautakunta katsoi asiassa syntyneen olettama siitä, että hakijaa oli syrjitty välittömästi hänen vammaisuutensa perusteella, kun häntä oli kielletty matkustamasta varaamallaan junayhteydellä.

Lautakunta katsoi, että vastaaja ei ollut esittänyt laista johtuvaa oikeuttamisperustetta menettelylleen. Lautakunta arvioi asian vielä 11 §:n 2 momentin perusteella. Lautakunta katsoi, että matkustajaturvallisuuden varmistamista oli sinänsä pidettävä säännöksessä tarkoitettuna perus- ja ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävänä tavoitteena. Ottaen huomioon esitetyn selvityksen lautakunta ei kuitenkaan pitänyt oikeasuhtaisena keinona sinänsä hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi sitä, että hakijaa oli kielletty matkustamasta sellaisessa junassa, johon hänellä oli ollut lippu. Vastaaja ei siten ollut kyennyt kumoamaan asiassa syntynyttä syrjintäolettamaa, ja sen menettelyssä oli katsottava olleen kyse yhdenvertaisuuslain 10 §:ssä tarkoitetusta välittömästä syrjinnästä.

Hakija oli lisäksi pyytänyt lautakuntaa tutkimaan, oliko vastaaja noudattanut sen velvollisuutta toteuttaa kohtuulliset mukautukset asianmukaisesti. Hakija oli matkustanut paluumatkan yöjunalla, jonka kalustoon ei kuulunut pyörätuolipaikan sisältävää vaunua. Vastaajan käytännön mukaisesti hakijan olisi tässä tilanteessa tullut saada kohtuullisena mukautuksena esteetön makuuhytti istumapaikan hinnalla. Vastaajan myyntijärjestelmän päivityksen vuoksi lippua ei kuitenkaan kyetty myymään hakijalle hänen soittaessaan esteettömän matkustamisen puhelinpalveluun. Ottaen erityisesti huomioon, että lippu mukautetulla hinnalla myytiin hakijalle lyhyehkön ajan kestäneen myyntijärjestelmän päivityksen päätyttyä, lautakunta katsoi, että vastaaja ei ollut evännyt hakijalta kohtuullisia mukautuksia.

Lautakunta suositti vastaajaa maksamaan hakijalle 1 000 euron hyvityksen. Vastaaja on maksanut suositetun hyvityksen hakijalle kokonaisuudessaan.