Oman äidinkielen käyttö viranomaisessa

XX.XX.2021 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Yhdenvertaisuusvaltuutettu pyysi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaa arvioimaan, onko poliisilaitos syrjinyt alaikäistä asianomistajaa hänen kieleensä liittyvän syyn perusteella. Asianomistaja oli siirretty selviämishoitoasemalta poliisin säilytyssuojaan ja hän oli ollut poliisilain perusteella kiinniotettuna. Asianomistaja oli tullessaan poliisiasemalle puhunut ruotsia sekä pyytänyt ruotsiksi palvelua vastaajalta. Hänen kanssaan oli keskusteltu useaan otteeseen suomeksi.

Asian arvioinnissa oli huomioitava, että asianomistajan mukaan hän ei muistanut kaikkea sitä, mitä tapahtumahetkellä oli keskusteltu. Lautakunta totesi asiakirjoista käyvän ilmi, että asianomistaja oli useamman kerran pyytänyt palvelua ruotsiksi ja lisäksi, ettei hän ollut saanut palvelua kokonaan ruotsiksi. Asiassa ei esitetty luotettavaa selvitystä siitä, että asianomistaja olisi suostunut siihen, että hänen kanssaan voidaan asioida suomeksi.

Vastaaja totesi, että kyseessä oli ollut inhimillinen väärinymmärrys koskien asianomistajan tarvetta vaihtaa kieltä. Vastaaja vetosi asianomistajan käyttäytymiseen päihtyneenä. Vastaaja ei ollut osannut reagoida asianomistajan pyyntöön saada keskustella ruotsiksi, koska asianomistaja ymmärsi ja puhui suomea hyvin. Vastaajan mukaan asianomistajan oli täytynyt ymmärtää kiinnioton perusteet ja poliisin menettely.

Lautakunta totesi, ettei asianomistajan käyttäytymisellä tilanteessa ollut syrjinnän ja kielellisten oikeuksien toteutumisen kannalta merkitystä. Käyttäytymisellä ei voitu perustella sitä, että hän ei saanut perustuslaissa taattua oikeutta saada asiansa käsiteltyä äidinkielellään. Lautakunta totesi, että syrjintää arvioitaessa oli merkitystä sillä, onko asianomistaja voinut käyttää yhdenvertaisesti omaa äidinkieltään. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, kuinka hyvin asianomistaja ymmärsi suomea ja oliko hänen oikeusturvansa muutoin vaarantunut kiinnioton aikana. Syrjinnästä voi olla kyse silloinkin, kun tekijä ei miellä menettelyään syrjiväksi.

Vastaajalla oli tiedossa asianomistajan äidinkieli ja pyyntö saada ruotsiksi palvelua. Pyyntöä ei kuitenkaan täysin toteutettu, vaikka ruotsin kielen taitoinen henkilö oli myös myöhemmin saatavilla. Vastaavasti suomenkielinen henkilö olisi saanut palvelua äidinkielellään koko ajan. Lautakunta katsoi, että asianomistaja oli joutunut huonompaan asemaan kielensä perusteella tilanteessa, jossa hänen perusoikeuksiaan oli muutenkin rajattu kiinnioton vuoksi ja hän olisi kaivannut tietoa omalla äidinkielellään.

Lautakunta totesi, että asiaa arvioitaessa oli huomioitava perustuslain ja kielilain vaatimukset koskien oman äidinkielen käyttöä, perustuslain 22 §:n mukainen julkisen vallan velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen sekä se, että vastaajan toiminnassa oli kyse julkisen vallan käytöstä. Lautakunta katsoi kokonaisuutena arvioiden, että vaikka asianomistaja oli osittain saanut palvelua ruotsiksi, ei hänen kielellisiä oikeuksiaan ollut enää myöhemmin toteutettu. Asianomistajan perustuslaissa taattua oikeutta käyttää omaa äidinkieltään oli rajoitettu.

Lautakunta katsoi, että asiassa oli syntynyt objektiivisesti arvioiden olettama, että vastaaja oli kohdellut asianomistajaa tämän kieleen liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin sellaista henkilöä, joka oli käyttänyt äidinkielenään suomea ja voinut asioida suomeksi. Koska vastaajan menettely asianomistajan asiassa ei perustunut lakiin, menettelylle ei ollut yhdenvertaisuuslain oikeuttamisperustetta.

Lautakunta katsoi, että vastaaja oli syrjinyt asianomistajaa hänen kieleensä liittyvän syyn perusteella yhdenvertaisuuslain 8 §:n vastaisesti. Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta syrjivää menettelyään ja asetti päätöksen tehosteeksi 5 000,- euron uhkasakon.