Hotellimajoituksen esteettömyys

XX.XX.20XX Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Kaksi pyörätuolia liikkumiseensa käyttävää vammaista henkilöä oli tiedustellut hotellista esteetöntä huonetta majoittumistaan varten. Hotellista ilmoitettiin, että esteetön hotellihuone oli varattavissa, mutta hotellin vastaanotto ei ollut auki maanantaista lauantaihin kello 24-07 sekä sunnuntaisin kello 13-18 ja 23-07, jolloin kulku hotelliin tapahtuu sivuovesta, josta pääsee huoneeseen vain portaikosta.

Hakijat katsoivat tulleensa syrjityiksi, kun hotelli toimi muille kuin vammaisille henkilöille vuorokauden ympäri.

Vastaaja katsoi hotellin rakenteen ja asiakastilojen vastaavan rakennusmääräyksiä. Oven ja hissin avaaminen jatkossa aukioloaikojen ulkopuolella olisi mahdollista vartiointiliikkeen päivystyspalvelua hyödyntämällä, mutta tästä perittäisiin asiakkaalta 50,- euron maksu jokaiselta vartijan käynniltä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että majoituspalvelun on muiden palvelujen tavoin oltava vammaisille henkilöille saavutettava. Asiassa oli riidatonta, että hakijat eivät käyttäessään pyörätuolia voineet kulkea itsenäisesti vastaajan hotellin sivuovesta, jota kautta kulku oli järjestetty hotellin vastaanoton aukioloaikojen ulkopuolella. Tämä esti hakijoiden kulkemisen hotelliin maanantaista lauantaihin kello 24–07 sekä sunnuntaisin kello 13–18 ja 23–07 välillä. Lautakunta totesi, että hakijat joutuivat vammaisuutensa perusteella vastaajan käytännön seurauksena muita epäedullisempaan asemaan, kun heidän mahdollisuuttansa kulkea hotelliin vastaanoton aukioloaikojen ulkopuolella oli rajoitettu.

Lautakunta totesi, että vastaajan ehdottamasta vaihtoehtoisesta käytännöstä aiheutuisi hakijoille lisäkustannuksia, mikä itsessään muodosti yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitetun hakijoille muihin nähden erityisen taloudellisen rasitteen.

Lautakunta katsoi, että asiassa oli syntynyt yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukainen syrjintäolettama välillisestä syrjinnästä vammaisuuden perusteella.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vastaaja ei ollut kyennyt kumoamaan asiassa syntynyttä syrjintäolettamaa, ja siten välillisesti syrjinyt hakijoita heidän vammaisuutensa perusteella, kun he eivät voineet yhdenvertaisesti muiden kanssa käyttää vastaajan majoituspalveluita.

Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta hakijaan kohdistuvaa välillistä syrjintää ja suositti vastaajaa maksamaan hakijoille kummallekin erikseen 2 000 euron hyvityksen.