Esteettömyys vammaispalvelutoimistossa

XX.XX.2020 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Hakijalla on neurologinen sairaus ja hän tarvitsee liikkumiseensa apuvälineitä, kuten sähkömopoa. Hakija yritti 12.3.2019 asioida vastaajan vammaispalvelutoimistossa 4. kerroksessa, mutta hän ei mahtunut hissiin uuden sähkömoponsa kanssa. Hakija ei edelleenkään mahtunut sähkömopollaan hissiin, kun hän asioi vammaispalvelutoimistolla 19.6.2019. Hakija meni kepin kanssa 4. kerrokseen ilman sähkömopoaan. Hakija asioi myös vastaajan palvelutorilla syksyllä 2020.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asiassa on riidatonta, ettei hakija ole päässyt vastaajan 4.kerroksessa sijaitsevaan vammaispalvelutoimistoon sähkömopollaan. Hakija oli tullut vammaisuutensa perusteella asetetuksi muita vammaispalvelutoimistolla asioivia epäedullisempaan asemaan. Asiassa oli tältä osin syntynyt yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukainen syrjintäolettama välillisestä syrjinnästä vammaisuuden perusteella.

Vastaajan oli syrjintäolettaman kumotakseen näytettävä, ettei se ole menetellyt yhdenvertaisuuslain 8 §:n syrjintäkiellon vastaisesti. Vastaaja totesi, että vammaispalvelu palvelee monin eri tavoin, vaikka hakija ei mahdu sähkömoponsa kanssa vammaispalvelutoimiston hissiin.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että vammaisyleissopimuksen mukaan vammaisille henkilöille on varmistettava muiden kanssa yhdenvertainen pääsy fyysiseen ympäristöön ja palveluihin. Saavutettavuus on turvattava jo ennen kuin henkilö pyytää päästä johonkin tilaan. Mikäli vammaisen henkilön pääsy avoimeen palveluun estyy puutteellisen esteettömyyden vuoksi, on palvelun tarjoajan menettelyä pidettävä kiellettynä syrjintänä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että vastaaja on ollut tietoinen siitä, että vammaispalvelutoimiston hissiin ei mahdu sähkömopolla, ja että 4.kerroksen tila on vammaispalvelun, jonka asiakkailla on usein tarve käyttää erilaisia apuvälineitä. Toisaalta lautakunta katsoi, että vastaaja on mahdollistanut asioinnin monin eri tavoin, vaikka hakijalla ei ole pääsyä sähkömopon kanssa vammaispalvelutoimistoon.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että hakija on pystynyt käyttämään vastaajan vammaispalvelua vaihtoehtoisilla järjestelyillä, jotka ovat olleet riittäviä palvelun saamiselle hakijan hakemuksessa mainituissa asiointitilanteissa. Lautakunta totesi, että vastaajan yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitettu hyväksyttävä tavoite on vammaispalvelujen tarjoaminen, jota on voitu tarjota hakijalle vastaajan esittämän selvityksen perusteella monin eri tavoin. Lautakunta katsoi, että käytetyt keinot ovat olleet asianmukaisia ja tarpeellisia yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla hakijan asioinnin varmistamiseksi. Lautakunta katsoi, että vastaaja on siten kumonnut asiassa syntyneen syrjintäolettaman.

Asiassa oli vielä arvioitava, oliko kyse kohtuullisten mukautusten epäämisestä hakijan hakemuksessa mainitsemissa asiointitilanteissa 12.3.2019, 19.6.2019 ja syksyllä 2020. Saadun selvityksen perusteella yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että vastaaja on mahdollistanut hakijan asioinnin monin eri tavoin. Lautakunta totesi, että kohtuullisten mukautusten jälkeen palvelun ei tarvitse olla saatavilla vammaisille henkilöille täysin samalla tavalla kuin muille ja mukautukset ovat aina tapauskohtaisia hakijalle. Hakija on myös saanut asiansa hoidettua ainakin 19.6.2019 ja syksyllä 2020, joten tarvetta kohtuullisille mukautukselle ei ole ollut. Asiointitilanteen 12.3.2019 osalta asiassa ei esitetty, että vastaaja olisi tullut tietoiseksi hakijan tarpeesta kohtuulliselle mukautukselle asiointitilanteessa. Lautakunta katsoi, ettei vastaaja ole siten evännyt hakijalta kohtuullisia mukautuksia. Lautakunta siten hylkäsi hakemuksen kokonaisuudessaan.