Asuinpaikan vaikutus tulkkauspalvelun saamiseen

XX.XX.2018 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Etelä-Suomessa asuva kuulonäkövammainen hakija katsoi tulleensa ilman painavaa syytä asetetuksi eri asemaan ja siten syrjityksi, koska Kela vaati kaikilta viittomakielen tulkeilta tietyn kurssin käymistä ehtona sille, että tulkki voi tulkata kuulonäkövammaisille. Kuitenkin X:n kunnassa Kela oli hyväksynyt käytettäväksi sellaisen tulkin palveluja, joka ei ollut tätä kurssia suorittanut. X:n seudulla asuvat kuurosokeat saavat edelleen tilata kurssia käymättömän tulkin. Sen sijaan muualla asuva ei enää saa käyttää tuttua tulkkia, jos tämä ei ole suorittanut vaadittua kurssia, vaan tilalle tuodaan satojenkin kilometrien päästä korvaava tulkki. Lisäksi hakija katsoi Kelan X:n kunnassa toteuttamien erityisjärjestelyjen
olleen yhden henkilön kiellettyä suosimista.

Kelan selvityksen mukaan, kun asiakkaan palveluun ei toistuvasti onnistuttu järjestämään tulkkia marras-joulukuussa 2016 ja asiakkaan oikeus palveluun vaarantui, Kela hankki asiakkaan tarvitseman palvelun suorahankinnalla Pohjois-Suomessa toimivalta palveluntuottajalta, jonka tulkkina työskenteli X:n kunnassa työskentelevä Kelan aiemmin
käyttämä tulkki, jolta puuttui Kelan edellyttämä lisäpätevöityminen kuulonäkövammaisille tulkkaamiseen. Tehty suorahankintasopimus turvasi X:n kunnassa asuvan asiakkaan oikeuden tulkkauspalveluun ja varmisti asiakkaiden keskinäisen yhdenvertaisen kohtelun toteutumisen palvelun järjestämisessä. Kyseinen suorahankinta ei millään tavoin rajoittanut hakijan oikeutta palveluun tai saattanut häntä eriarvoiseen asemaan X:n kunnassa asuvaan asiakkaaseen verrattuna.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asiassa oli syntynyt olettama asuinpaikkaan perustuvasta välittömästä syrjinnästä.

Lautakunta katsoi Kelan X:n kunnassa asuneen kuulonäkövammaisen tulkkauspalvelujen turvaamiseksi toteuttaman järjestelyn perustuneen tulkkauspalvelulain velvoitteisiin ja, että menettelyllä oli sinänsä ollut hyväksyttävä tavoite, kuten yhdenvertaisuuslain 11 §:ssä edellytetään. Edelleen lautakunta katsoi Kelan hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi käyttämien keinojen olleen oikeasuhtaisia.

Ottaen huomioon yhdenvertaisuuslain 9 §:ssä hyväksytty positiivinen erityiskohtelu sekä kuulonäkövammaisen henkilön tulkkauspalvelun luonne subjektiivisena oikeutena, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta ei katsonut Kelan X:n kunnassa asuvan kuulonäkövammaisen henkilön tulkkauspalvelun yhdenvertaisen saamisen turvaamiseksi
toteuttaman järjestelyn merkinneen kiellettyä yhden henkilön suosimista. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi hakijan ja X:n kunnassa asuneen kuulonäkövammaisen olleen oikeudellisesti merkittäviltä osin vertailukelpoisessa tilanteessa, koska kummankin kuulonäkövammaisen asiakaan tulkkauspalvelujen turvaamiseksi olisi ollut tarpeen joustaa Kelan kuulonäkövammaisen tulkille asettamasta lisäkoulutusvaatimuksesta, mutta vain toisen kuulonäkövammaisen asiakkaan kohdalla Kela menetteli niin, että se jousti asettamastaan lisäkoulutusvaatimuksesta. Hakijan tulkkauspalvelujen järjestämisessä Kela ei menetellyt samoin, minkä johdosta hakija jäi vaille tarvitsemaansa tulkkauspalvelua yksittäisissä tulkkauspalvelutilauksissa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi Kelan menettelyn hakijan ja X:n kunnassa tulkkauspalveluja tarvinneen kuulonäkövammaisen asiassa on olleen yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä tarkoitettua hakijan syrjintää hänen asuinpaikkaan liittyvästä syystä. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta ei katsonut aiheelliseksi antaa asiassa kieltopäätöstä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta määräsi Kelan ryhtymään yhdenvertaisuuslain 5 §:n 1 momentin mukaisiin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi tulkkauspalvelujen järjestämisessä. Kelan tulee huolehtia siitä, että tulkkauspalveluja tarvitsevien kuurosokeiden henkilöiden oikeus tulkkauspalveluihin toteutuu yhdenvertaisesti niin, etteivät he jää ilman tulkkauspalvelua asuinpaikkaan tai muuhun henkilöön liittyvistä syistä.