Asuinpaikan vaikutus rahapelien pelaamiseen

20.2.2024 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Hakija katsoi tulleensa Suomen kansalaisena syrjityksi asuinpaikkansa perusteella, koska hän ei Ahvenanmaalla asuvana voinut pelata vastaajan rahapelejä Manner-Suomessa fyysisten kanavien kautta.

Asia ei siten koske internetin kautta pelattavia rahapelejä.

Vastaaja on tulkinnut arpajaislakia niin, että sen on pakollisen tunnistautumisen laajentamisen myötä varmistuttava asiakkaiden asumisesta Manner-Suomessa. Menettely perustuu näin ollen lainsäädännön vaatimuksiin, ja siinä otetaan huomioon arpajaislain alueellinen ulottuvuus sekä Suomen kansalaisten ja muiden henkilöiden yhdenvertainen kohtelu samankaltaisissa tapauksissa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että hakijan asuinpaikka on henkilöön liittyvä syy ja että se voidaan rinnastaa yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa nimenomaisesti mainittuihin kiellettyihin syrjintäperusteisiin.

Koska hakijalla ei Ahvenanmaalla asuvana ollut ollut mahdollisuutta käyttää vastaajan fyysisiä rahapelipalveluita Manner-Suomessa, lautakunta katsoi, että hakijaa oli kohdeltu Manner-Suomessa asuvia epäsuotuisammin epäämällä häneltä pääsy vastaajan yleisesti saatavilla oleviin palveluihin. Asiassa oli näin ollen syntynyt olettama välittömästä syrjinnästä.

Lautakunnan arvion mukaan arpajaislain säännökset eivät täytä yksiselitteisyyttä, täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta koskevia vaatimuksia.

Lautakunta katsoi, että arpajaislain 14 §:n 1 momentissa asetettu tunnistautumisvaatimuksen tavoite ehkäistä ja vähentää rahapelaamisesta mahdollisesti aiheutuvia haittavaikutuksia varmistamalla pelaamiselle asetettujen rajoitusten toteutuminen voi sinänsä olla hyväksyttävä tavoite henkilöiden erilaiselle kohtelulle.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että vaatimus, jonka mukaan hakijalla on oltava vakinainen asuinpaikka Manner-Suomessa käyttäessä vastaajan palveluja Manner-Suomessa, ei ollut asianmukainen eikä välttämätön arpajaisiin osallistumisesta aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemistä ja vähentämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi. Sama tavoite voidaan lautakunnan mukaan saavuttaa jollakin muulla, yhdenvertaisen kohtelun kanssa paremmin sopusoinnussa olevalla keinolla. Keinot tavoitteen saavuttamiseksi eivät näin ollen olleet oikeasuhtaisia.

Lautakunta katsoi, että tarve kunnioittaa muun valtion tai alueen lainsäädännön alueellista soveltamisalaa voi sinänsä olla hyväksyttävä syy henkilöiden erilaiselle kohtelulle.
Lautakunta katsoi kuitenkin, että nyt kysymyksessä olevassa asiassa hakija on yrittänyt käyttää rahapelipalveluja Manner-Suomessa, missä vastaajalla on yksinoikeus rahapelipalvelujen tarjoamiseen. Vastaaja ei ollut osoittanut, miten fyysisten rahapelipalvelujen tarjoaminen hakijalle muun muassa vastaajan palvelupisteissä, myymälöissä tai kioskeissa rikkoisi vaatimusta muun valtion tai alueen lainsäädännön alueellisen soveltamisalan kunnioittamisesta.

Lautakunta katsoi näin ollen, että hakijan erilainen kohtelu hänen asuinpaikkansa perusteella siltä osin kuin oli kyse fyysisten rahapelipalvelujen käyttämisestä Manner-Suomessa ei ollut asianmukaista eikä välttämätöntä edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi. Sama tavoite voidaan lautakunnan mukaan saavuttaa jollakin muulla, yhdenvertaisen kohtelun kanssa paremmin sopusoinnussa olevalla keinolla. Keinot tavoitteen saavuttamiseksi eivät näin ollen olleet oikeasuhtaisia.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut kumonnut syrjintäolettamaa ja että vastaaja oli kohdellut hakijaa yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa säädetyn syrjintäkiellon vastaisesti. Lautakunta kielsi vastaajaa jatkamasta tai uusimasta syrjintää sekä määräsi vastaajan ryhtymään kohtuullisessa määräajassa toimenpiteisiin yhdenvertaisuuslaissa säädettyjen velvollisuuksien täyttämiseksi.

Lautakunta suositti vastaajaa maksamaan hakijalle 1 500 euron hyvityksen.