Syrjintä oikeusaputoimiston toimeksiantojen vastaanottamisessa

XX.XX.2025 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Hakijat olivat hakeneet oikeusapua ja pyytäneet vammaisuuteen liittyvän syyn vuoksi, että saisivat asioida sähköpostitse suullisen asioinnin sijaan. Oikeusaputoimisto oli katsonut, että hakijoille voitaisiin lähtökohtaisesti myöntää oikeusapua ja että tarkoitetut asiat olivat laadultaan sellaisia, että niihin voitaisiin myöntää oikeusapua. Oikeusapua ei kuitenkaan myönnetty, koska toimeksiantoja ei katsottu voitavan ottaa vastaan hakijoiden pyytämällä tavalla pelkästään sähköpostiviestien perusteella ilman välitöntä alkutapaamista.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi oikeusaputoimiston syrjineen hakijoita välillisesti vammaisuuden perusteella sekä epäämällä näiltä kohtuulliset mukautukset.

Lautakunta totesi, että oikeusaputoimisto oli soveltanut kaikkiin oikeusapua hakeviin samaa käytäntöä, jonka mukaan toimeksianto voitiin ottaa vastaan henkilökohtaisesti tai vähintään puhelimitse käytävän alkutapaamisen perusteella. Tällainen näennäisesti yhdenvertainen käytäntökin voi kuitenkin olla välillisesti syrjivä, jos se saattaa jonkun muita epäedullisempaan asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa toimeksiantojen vastaanottamista koskeva käytäntö oli johtanut siihen, että hakijat eivät vammaisuudestaan johtuen voineet osallistua alkutapaamiseen oikeusaputoimiston edellyttämässä muodossa eivätkä he lopulta saaneet oikeusapua. Asiassa syntyi siten olettama hakijoihin välillisesti vammaisuuden perusteella kohdistuneesta syrjinnästä.

Välillistä syrjintää koskevan olettaman kumoutuminen edellyttää, että menettelylle on hyväksyttävä tavoite, ja että tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia. Lautakunta korosti oikeusavun luonnetta prosessuaalisena perusoikeutena ja totesi, että oikeusavun merkitys ja tarkoitus korosti entisestään vaatimusta tavoitteen hyväksyttävyydestä sekä sen saavuttamiseksi käytettyjen keinojen asianmukaisuudesta ja tarpeellisuudesta.

Oikeusaputoimisto oli esittänyt menettelyn perustuneen muun muassa oikeusavustajan tarpeeseen selvittää asian sisältö, tarvittavat toimenpiteet sekä se, ovatko oikeusavustaja ja asiakas yhtä mieltä asian hoitamistavasta. Oikeusaputoimiston mukaan välitön keskustelu oli välttämätön, jotta asiaan vaikuttava tieto tulisi oikeusavustajan tietoon riittävän ajoissa siten, että hän kykenee päättämään tehtävän ottamisesta hoitaakseen. Oikeusaputoimisto viittasi myös tarpeeseen tunnistaa asiakas. Lautakunta totesi, että näitä tavoitteita oli sinänsä pidettävä hyväksyttävinä yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Lautakunta totesi, että oikeusaputoimistonkin esittämän selvityksen perusteella asiakkaan tunnistaminen ei edellyttänyt tapaamista kasvokkain tai puhelimitse. Lautakunta katsoi lisäksi, että oikeusaputoimiston tarkoittamat tiedot oli lähtökohtaisesti saatavissa myös sähköpostitse, vaikkakin niiden hankkiminen saattoi tietyissä tilanteissa olla jossain määrin työläämpää kuin kasvokkain tai puhelimitse käytävässä keskustelussa. Kun kuitenkin otettiin huomioon oikeusavun merkitys prosessuaalisena perusoikeutena oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeena, sähköpostiasioinnista tai siitä vastaavasta, hakijoille soveltuvasta asiointitavasta aiheutuvaa lisääntynyttä työmäärää ei voitu pitää siten merkitsevänä, että se olisi oikeuttanut oikeusavun epäämisen hakijoilta. Lautakunta katsoi, että oikeusaputoimiston keinot sinänsä hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi eivät olleet asianmukaiset ja tarpeelliset, vaan että tavoite olisi ollut saavutettavissa myös vähemmän hakijoiden oikeuksiin vaikuttavalla tavalla. Syrjintäolettama ei siten kumoutunut, ja oikeusaputoimiston menettelyssä katsottiin olleen kyse välillisestä hakijoihin vammaisuuden perusteella kohdistuneesta syrjinnästä.

Lautakunta totesi vielä, että asiaa voitiin arvioida myös kohtuullisten mukautusten epäämisen kannalta. Hakijoilla oli vammaisuudestaan johtuva tarve mukauttaa toimeksiannon vastaanottamiseksi edellytetyn alkutapaamisen muotoa sen takaamiseksi, että heillä on yhdenvertainen pääsy oikeuksiinsa ja mahdollisuus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Lautakunta katsoi, että mukautuksen tekeminen ei olisi ollut oikeusaputoimistolle kohtuutonta ja totesi, että välillisen syrjinnän lisäksi oikeusaputoimiston voitiin menettelyllään katsoa syrjineen hakijoita epäämällä heiltä kohtuulliset mukautukset.

Lautakunta kielsi oikeusaputoimistoa jatkamasta tai uusimasta hakijoihin kohdistunutta syrjintää, ja suositti maksaan hyvityksenä syrjinnästä 3 000 euroa hakijaa kohden.