Tapahtumatilan esteellisyys

XX.XX.2024 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

Pyörätuolilla liikkuva hakija oli ollut aikeissa osallistua vastaajan järjestämään, yleisölle avoimeen tapahtumaan. Hakija oli kuitenkin jättänyt osallistumatta tapahtumaan vastaajan ilmoitettua ennen tapahtumaa, että tapahtumatila on siten esteellinen, ettei sinne pääse pyörätuolilla. Hakija on katsonut vastaajan menettelyssä olleen kysymys häneen vammaisuuden perusteella kohdistuneesta syrjinnästä.

Vastaaja on todennut, ettei se ollut onnistunut löytämään taloudelliseen tilanteeseensa sopivaa esteetöntä tilaa. Tapahtuma päätettiin järjestää tilassa, jossa vastaaja koettiin arvokkaaksi yhteistyökumppaniksi ja jossa ymmärrettiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille järjestettävän tapahtuman edellytykset.

Lautakunta totesi, että vastaajalla on vammaisyleissopimuksen mukaisesti ollut tapahtumaa järjestäessään velvollisuus varmistaa vammaisille henkilöille yhdenvertainen pääsy tapahtumaan, johon osallistumista oli pidettävä avoimeen yhteiskunnalliseen kulttuurielämään osallistumisena. Vaikka hakija ei ollut saapunut tapahtumapaikalle, oli hän voinut olla henkilökohtaisesti esteellisen tapahtuman aiheuttaman syrjinnän kohteena, koska hänellä oli vastaajan ilmoituksen perusteella ollut perusteltu syy olla menemättä paikalle. Lautakunta katsoi, että asiassa syntyi olettama hakijaan hänen vammaisuutensa perusteella kohdistuneesta välittömästä syrjinnästä.

Vastaajan tavoitetta järjestää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille turvallinen tapahtuma voitiin lautakunnan näkemyksen mukaan pitää yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitettuna hyväksyttävänä tavoitteena. Lautakunta kuitenkin totesi, että asiassa oli kysymys esteettömyyden ja saavutettavuuden takaamista koskevasta velvoitteesta, jonka laiminlyönnin syynä ei voi vedota velvoitteesta aiheutuviin kustannuksiin. Vastaaja ei ollut esittänyt, että sen saatavilla ei olisi ollut maksullisia esteettömiä tiloja tapahtuman järjestämiseen. Lautakunta katsoi, että tapahtuman järjestämistä pyörätuolia käyttävälle henkilölle esteellisessä tilassa pääasiassa tilan maksuttomuuden vuoksi ei voitu pitää asianmukaisena ja tarpeellisena keinona sinänsä hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi. Vastaaja ei siten ollut kyennyt kumoamaan asiassa syntynyttä syrjintäolettamaa, ja sen menettelyssä oli katsottava olleen kyse hakijaan hänen vammaisuutensa vuoksi kohdistuneesta välillisestä syrjinnästä.

Lautakunta suositti vastaajaa maksamaan hakijalle 1 000 euron hyvityksen.